Pottumaapäivä

Met heräsimmä jo kymmeneltä. Mutta päätimä jatkaa unia. Oli soma venytellä yhen maissa ja mietiskellä, mikä päivä on. Jep, loma.

No, siinä ko aikani mietiskelin, muistin, että potunnostopäivähän nyt on. Aloima tekemhän lähtöä, ja kaks ja puoli tuntia myöhemin pääsimä maalle saakka. Kerkisin kiskoa kaalet yhestä penkistä ja nostaa sen puolivälhin ko Ruususella meni multaa suuhun, ja oli aivan pakko lähteä sisäle kurlaamhan suuta.

Toisen penkin loppupäässä Ruusunen oli jo lopen kyllästynny, ja kävin hakemassa sille hiekkaleikkikaluja. Neljänen penkin kohala hain sitä vettä, jonka ensin kielsin, että saapii tehhä rapasotkua. Purukumipuu tuli istutettua (toivottavasti Ruusunen ei ens kesänä ennää muista, että semmonen pitäs kasvaa meijän pottumaassa), ja muutenki sai käyttää mielikuvitusta, että sain net suunnitellut kymmenen penkkiä nostettua.

Penkit on metrin pitusia, puolitoista korkeinthan.

Siinä potunnoston aikana alko kuulumhan yhtäkkiä aivan ihme ääni, enkä mitenkhän meinannu keksiä, mikä son. Mie kuuntelin ja kuuntelin, kuikuilin ympärille ja sitte hoksasin: parin metrin päässä aitauksessa oli lehmä kusela. Kaikenlaista...

Minule on nyt kasuamassa viisauenhammas. Ensimäinen. Niin kipeä, ettei kestä mithän syyä. Toivottavasti siitä on jotaki hyötyä. On sitä niin ootettu.