Kuppausta

On vierähtänny aikaa ko olen plokia kirjotellu. Ei sunkhan siihen vain ole ollu syynä se, ettei olis ollu mithän muisteltavvaa? Nyt ko mietin, en oikhein muista mithän, mitä viime aikoina on tapahtunnu.

Paitsi että Hulinski kävi kylässä viikonloppuna. Soli kyllä soma, vaikka oliki aika pikareisu. Mutta ko on levoton mieli, niin sitte on. Kerkisimmä met silti tehhä vähä mitäki eikä oikeasthan paljo mithän. Mie en itte tykkää semmosista täythen ahetuista lomista, niin saattaa olla, etten siksikhän hoksaa niin paljo sitä ohjelmaa järjestää. Se minula jäi kyllä vähä vaivaamhan ko en muistanu tahtoa Helin muovailemhan meijän kans. Ja kunka paljo meilä olis ollu muovailuvahoja! Ens kerrala sitte häätyy hoksata.

Pikkusiukku lähtee huomena mailmale. Lomile kortot karkaavat. Eikä se tiiä ees vielä minne on menossa ko poikakaveri on ostanu lentoliput. Son varmasti joku ihana paikka. Ties vaikka Pariisi tai Rooma! No, huomena se selviää. Mutta kyllä minua vähä jänskättää. Niistä miehistä koskhan tiiä.

Töissä olen ja rutiini on palannu. Jos sitä nyt minun töissä on. Mie olen aina sanonu, että minun unelma-ammatti olis ko pääsisin liukuhihnan päähän testaamhan, onko akkulaturissa kaikki pikkuosakki kiini. Ehkä se ei kuitenkhan minule sopis.

Nyt tuli uni. Minule. Ei kelhen muulle tässä yökupparitten talossa.