Töpinäpäivä

Talo haisee piparkakuile ja tortuile. Tehimä Ruususen kans yhessä possuja, sydämiä, nalleja, pusukaloja ja perhosia. Ei aivan perintheisiä piparkakkuja, mutta tuli niistä kyllä hienoja! Varsinki sitte net on kaunhit ko met koristelema net valkosella ja vaaleanpunasella sokerimössölä - silloin niistä ei sunkhan hoksaa, että osa vähä kärähti ja osa jäi raakaksi.

Joulukortti on valmis. Ruususen vuosi on koottu joulutervehyksen alle, ja ens viikola met lyömmä net kuorhin, kirjotamma nimet ja Ruusunen lätkäsee joulutarran päälle. Posthin net kerkiävät viimisennä maholisena päivänä.

Kannoin matot aitasta authon. Jos muistan kurvata pesulan kartanolle ens viikola, son hyvä, mutta olen kyllä tyytyväinen, jos saan ees puhthat juhanusmatot.

Kävimä kartanollaki ja ajoima kelkala Pitkäaikasen kans. Ei meilä ollu kelkassa valoa, mutta Pitkäaikanen viksuna miehenä laitto ottalampun. Hyvin sillä näki ajella. Ruusunen huuasi jälkhin, että olipa mahtava reissu! Pienestä son pikkunen ilonen.

Mie olen aika monitaitonen muori: kattelin samala linnanjuhlia ko taivuttelin torttuja. Eipä sielä paljo tuttuja näkyny. Yhtä mie ootin, joka olis kyllä kuttun ansainnu, mutta ei sitä panotakkua näkyny. Klemettiki taisi vilahtaa jossaki välissä ohi ko en kuiten hoksannu.

Nyt mie meinasin aivan oikeasti lähteä vielä penkomhan niitä pyykkikorien pohjia, jos pesisin net joulutuukit. Häätyy vishin sitä rautaa sitte lainata mammulta. Vasta mie kyllä sen vein takasin, jokhan se tohtii sitä taas antaa. Mie en käsitä, miksi mammula ja haarila on semmonen käsitys, että jos minule lainaa jotaki, sille saapii hyvästit heittää. Sanovat, että tähän talhon katoavat kaikki... Enhän mie ole vielä lastanikhan kavottanu!

Ruusunen! Ruuuuusuneeeeen! RUU-SU-NEN! Missä se lapsi luuraa?