Tylsämielinen

Aika kulkee liian hopusti, nyt on jo monta tuntia semmosta aikaa, että ulkonaki näkkee olla ilman ottalamppua ja jäälyhtyjä. Viikonloppuna olima aika paljo ulkona, muotoilimma uuesti Ruususen ja Pitkäaikasen suunnittelemaa lumiravintollaa. Joo, Ruusunen oli päättäny, että son ravintola. En kehtaa kovin monele tunnustaa, puhun ylheisesti linnasta...

Siukku ja Mielitietty lähit pois. Voi voi. Tuntuu jotenki niin tyhjältä taas. Ja tylsältä. Kaikki on lähtenhet eikä kukhan jäänny. Mitenkhän met taas pärjäämä tämän vuojen?

Minula on muka koko ajan jotaki hommaa, mutta emmie saa paljo paskaakhan tehtyä. No, olemmie pyykkiä pessy, mutta kyllä sitä vieläki piisaa. Kauheita nämät loppumattomat rojektit. Toishalta niissä on se elämän pysyvyys.

Aioma ilahuttaa minun veljen perhettä Ruususen tekemillä julistheila. Kuorestaki tuli tosi hieno. Siinä on hämähäkkiansan ja leipurin kuvat ja vähä muutaki. Äitistä tuli ensin yksjalkanen.

Ei minula nyt toimi ajatus. Vishin vähä väsyttää. Saunan lämmitys ja kiuasmakkarat. Niilä se terävöittyy taas.