HUMPS!

Mikä pettymys heti aamutuimhan! Minun hammaslääkäriaika peruthin. Niin, mie en pölkää ennää yhthän. Viimeksikki vain mielenkiinnola ootin, mikä ääni seuraavassa porassa mahtaa olla. Mutta sain ens viikoksi uuen ajan, ja sonki viiminen kerta. Sitte on purukalusto taas toimintakunnossa.

Istun kotona vielä. Töihin pitäs sitte taas lähteä ko tästä joutaa. Aivan mukavaa on ollu töissä, eikä ressistä juuri tietoakhan, vaikka sitä kaikki niin minule povvailit. Pöh, meikä ottaa rennosti tämän elämän (harmajat hiukset saapii piilhon ja vattamakkarat voipii peittää sopevalla puserolla, sole niin nuukaa.)

Minun vauva täyttää maanantaina viis vuotta. Minne se aika humpsahti? Kyllä minula mahottomasti on kaikennäkösiä muistoja viien vuojen ajalta, mutta silti. Minne se humpsahti?

Valoa riittää jo vaikka kunka paljo, ja nykki on jo aivan valosaa. Illala ko tulin töistä, oli kans valosaa. Kohta on valosaa koko ajan, eikä ikinä pimeää. Sitte vois muuttaa pariksi kuukauveksi kellarhin. Mie olen pimeän ja pakkasen ihminen, enkä mikhän valon lapsi. Ostan pimenysverhot silmälasitten päälle!

Pitkäaikanen on alkanu hiihtämhän. Sitte se tilas Ruususelle suksipaketin, ja illala alko kyselemhän minun kengännumeroa. Voi kauhea, pittääkö tässä vanhoila päivilä alkaa hiihtämhän? Ehkä mie sen 40 metrin lavun saatan Ruususen kans kiertää. Juottopisthen siihen kyllä häätyy hommata.