Nokka lytyssä

Mikä minua vaivaa?

Mie olen ennen ollu niinkö maanni myynny ko kevätaurinko alkaa pilkistelemhän, mutta nyt en ossaa tehhä muuta ko painaa nokkaa lasia vasten ja toivoa, että pääsispä ulos. Kävelylle methän. Kahlomhan umpishen. Puottamhan lumia puista. Nauttimhan ihanasta päivästä.

Mie meinaan jopa kattella ittele suksia jostaki ko ei niitä vihjailuista huolimatta ole postiloovhan kolahtannu. Ja niinkö mie ensin pölkäsin, että joutusin hiihtämhän. Nyt voisin sitäki tehhä. Painan nokkaa lasia vasten.

Lumikinoksen päältä vois vilkuttaa auringolle ja huutaa, että pysy taivhala vain, mie näen sinun sielä! Rattikelkala vois laskea Hietamellaa alas niin lujjaa, että liikaleuat heilahtaisit ottakurttujen ethen! Vois lyyä makkaamhan mellan laithan pää alaspäin ja antaa ajatusten vieritellä lumikinosten yli järvele asti. Painan nokkaa.

Tietokone huutaa, että tehe töitä minula. No, vishin se pittää kokkeilla.Nokkaa vain särkee niin, ettei ajatus kulje ko latuja pitkin.

Mikä minua vaivaa? Ei sunkhan pakkasenpenikka vain ole muuttumassa äiti Aurinkoiseks?