Jännitystä elämhän

Tänä päivänä laitoin eka kertaa tälle kevhäle aurinkolasit nokan päälle. Kotia tullessa vilkutin ittele ko kevätaurinko ensimäistä kertaa paisto sopivalta korkeuelta.

Viime yönä oli täysikuu. Sen tietää siittä ko mie en nuku. Kirjottelin työhommia puoli kolmhen. Sitte makkuilin ja heiluttelin varphaita. Yritin pimeässä laskea, montako niitä on. Joka ainua kerta tuli eri tulos. Pitikö heilutella?

Aamun alotin sitte tekemällä Ruususelle koulutehtäviä. Se oli aika vaikea homma aamusilmilä ja vähilä unila. En meinannu isiä osata kirjottaa. Mutta tehtävät tuli laaittua, ja Ruusunen oli net tunnollisesti tehny päivälä isinsä kans. Meijän mielileikki on nykysin koulu. Muut oppilhat on Tipsi, Nalle Luppakorva ja Wilma Luppakorva. Äiti on useimmiten opettaja. Välitunnila resuthan ja jälki-istunto on jännää.

Lämmitän saunaa. Kyllä onki jo korkea aika. Tukka on oikea harakanpesä ja lapsiriepu näyttää samalta. Lapsesta puhhen ollen, halus iltapalaksi villakoiraa. Sitä herkkuruokaa, jota löytyy kaupan eineshyllystä. Ihana, ihana lapsi. Ajatella, jos se halvais joka päivä vaikka omatekosia lihapullia? Kyllä olis äiti lirissä.

Niin, en tietenkhän yrittänny tuolla välihuomautuksela harhauttaa pois itteasiasta... Meilä siis voihan syyä iltapalaksikki päivällistä. Se tuopi vähä vaihtelua elämhän. Saunan jälkhin saatama vielä napostella kiukhala käristetyt saunamakkarat. (Moralisoijat, älkää vaivautuko! Elämässä häätyy olla jännitystä! Elämästä pittää nauttia.)

Nyt on hoppu! Keilakisa alkaa. Siinä pittää osua keilapalloa keilojen välistä. Se se vasta jännää on!