Lomaviiliksessä

Ko mie perjantai-iltapäivänä aukasen silmät, on minun kesäloman ensimäinen päivä. Yli neljä viikkoa on pitkä aika olla tekemättä mithän. (Kyllä mie kuulin, että net jokka minun tuntevat, justhinsa tirskahit, mutta tosi son, saattaa minulaki tulla tekemisen halu.) Minula ei ole ikikuuna päivänä ollu niin pitkää lommaa, jos penikka-ajan kesiä ei lasketa.

Suunnitelmia minula on vaikka kunka paljo. Ensimäisenä met nostama kytkimen kohti Rovaniemeä, sielä on tivoli. Olemmie ennenki Rovaniemelä Tivolissa käyny, mutta huvipuisto on jääny kokkeilematta. Nyt Ruusunen on luvannu käyttää minua kans joka laithessa, jipii! Sitte mie halvasin käyä Kalajoen hiekkasärkilä. Siittä on kohta neljäkymmentä vuotta ko mie sielä viimeksi tehin hiekkalinnaa. Silloin minula oli päällä semmoset siniset pikkupikinit, nyt mie pakkaan laukhun kokouimapuvun pitkilä lahkheila ja uimalakin. Lapsenmieli on sama ko silloinki.

Mie halvasin lukea kirjan. Kuunnella musiikkia. Syyä jäätelöä. Istua katukahvilassa ja kattoa ihmisiä. Heilutella mökin porthaila varphaita ja kuunnella ko koski kohisee. Lusmuta toisten nurkissa ja passauttaa sukulaisia. Ajjaa autola kattoluukku taivhashen asti auki ja väistää ko lintu päästää plöröt.

Loma tarkottaa minun mielestä sitä, että tehhän kaikkia muita ko töitä, mutta olemmie niitäki listannu: auto pitäs pessä. No, ainaki isoimat roskat, kivet ja lelut kipata ulos, että sopis toisia tilale. Mutta eihän se niin koskhan mene. Kyllä niitä tekemättömiä töitä aina on. Pitäs siivota, kuopia kartanoa, pessä matot, tehhä remonttia, maalata seiniä, silittää verhoja, vaihtaa ovia, hoitaa parisuhetta, kiskoa rikkaruohoja, sitassa ens talven vihtat, värjätä tukka ja tiesi jo mitä. Nyt alko puhaluttamhan ennenkö loma on ees alkanu.

Aion mie silti uskaltaa.