Kiakaus 2010 kolahti postilaatikhon. Mie sitä pyörittelin ja plarasin ja ihmettelin. Tuli se valmhiksi ja olipa hieno ja villi ja aika höpö.
Pursuki tuli samana päivänä. Luin sen samana iltana. Tykkäsin aivan kauheasti. Siinä oli niin paljo, sai nauraa, sai itkeä. Ja kunka viishaita Heli kirjottikhan! Yhtä mie en aivan allekirjottas: mie en halvais muistamattomuuskoulutukshen. Minusta olis kauheaa, jos mie en muistais ihmisiä, jokka ei ennää täälä ole, vaikka ikävä oliski. Sittehän solis aivan niinkö niitä ei olis ikinä ollukhan. Mutta pursu aivan pursus ja oli ihana.
Minun lapsi on alottanu päivähoion. Ensimäisen viikon mie jätin itku silmässä lapsen sinne enkä oikhein vieläkhän tiiä, onko se Ruususen aamunen ikävöinti (jota ei kyllä ennää juurikhan ole) draamaa vai totta? Minun lapsi on aivan liian hyvä näyttelemhän. Mutta tärkeintä kuitenki on, että olen varma, että päivähoito on parhaksi nyt ko ens vuonna jo lähtee eskarhin, mutta se on taas oma lukunsa ja siittä en halva vielä mithän kirjottaa.
Kohta on syksy ja ruska ja pimeä. Ihanaa. Nyt saapi jo sytyttää kynttilän illala, jos halvaa. Vartti yli kevät.
