Hengissä olhan

Vanha vuosi käypi vähhin. Niin vähhin, että hääty tulla laittamhan viiminen merkintä.

Hengissä olhan.

Oli soma joulu. Ei yhthän ressiä: likaset matot laattialla, pikkusiivous vain ja vähä jouluverhojen silitystä. Pitkäaikanenki oli ihmhellisen rentona. Ei yhthän nalkuttannu.

Aattona kävimä tietenki taas mammulassa. Oli mahottoman hengästyttävä pukin vierailu. Mutta ruoka oli hyvvää. Kyllä haari ja mammu olit taas laittanhet kystä kyllä. Lapset olit onnellisia, ja sehän se pääasia. Mukavaa meilä isomillaki vishin oli. Kaikki sait paljo ihania lahjoja.

Tapanina kävimä kelkka-ajelulla mettässä. Meitä oli kaks rekeä täynä väkeä, oli pimeä ja pakkanen. Haari oli käyny tekemässä asenon valmhiksi. Valkeallekhan ei tarvinnu ko näyttää tikkua. Sielä met sitte paistoima ruottalaisia nakkia, joimma kuumaa mehua ja kaakauvaa. Jollaki oli konvehtirasiaki matkassa. Lapset kahloit pimeässä mettässä ja hait karhuja.

Uuenvuojenaaton pikkujouluiltamia varten harjotelhan, ja johan se alkaa menemhän. Met olema pikkujouluitten kans taas vähä myöhässä tai sitte kerranki ajoissa. Vuontisjärven joulusta uuthen vuothen tehhän kolmen aukeaman juttu Kodin Kuvalehthen, ens vuojen joulunumerhon. Pittää koittaa pysyä vähä syrjässä. Mie en oikhein tykkää lehtijutuista.

Hulinskia tässä ootelhan. Pitäis imuroia. Ei Helin takia tietenkhän, mutta muuten...

Hyvvää uutta vuotta kaikile teile kahele-kolmele.

Tirkkaan lasin ravosta seuraavan kerran varmhan vasta ens vuonna. Ko ei minula mithän asiaa ennen sitä kuitenkhan ole. Jos nykhän.

Katjuska