Karhunpesä kavoksissa

Ai mihin vanhukshin? Puhhuu vain omastapuolesta plokinemäntä.

No, tarkotin kyllä aivan itteäni ja lapseni issää. :)

Joo, mie hoksasinki sen jonku päivän päästä ko olin tarkemin asiaa ajatellu. Ajatus synty vähä viivhelä, mutta saattanuhan solis niinki olla niinkö luulin sinun tarkottavan.

Heii,

kuulin josta, et olitte menny kumminki Leveilemä. Kerros nyy tarkemmi siit hiihtokeskuselämisest, kummost oli ja mil taval sai ajan kuluma - en ol ollu ko kerra käväsemäl enkä ossa kuvitellakka, kui siäl pysty olema ilma suksi?

Hei!
Voi kauhea, nekkö siitä jo Laitilan Sanomissa kirjotit? Ja mekkö yritimmä olla niin hissuksensa.
Nooh, methän kerkisimmä sinne tietenki vasta niin myöhäin, ettei sielä juuri kerinny harrastamhan. Veikkaan, että sukset jalassa ei olis milhän pysyny pystössä. Oli niin kova tuuli. (Mitä kuvittelit, mammuliini?)
Kävimä vaihtamassa vaathet, söimmä mikrossa lämmitetyt makkarat ja laukoima pää kolmantenna jalkana Levihotellin karaokepaarhin. Sielä se sitte ilta meniki ko oli niin paljo jonoa, että Pitkäaikanen pääsi laulamhan vain kahesti ja minua ei päästetty lavale ollenkhan. Soli kyllä hauska ko yhessä välissä Pitkäaikanen rukatti yläkerthan pulisemhan sielä soittanhen orkesterin poikien kans, niin heti joku mies ryntäs hakemhan minua tanssimhan. No, ei siinäkhän nyt mithän, mutta ko se alko minule selvittämhän, että äsköin laulo joku mies aika komeasti tangoa.
- Ai-jaa.
No, sitte se tangolaulaja pyörähti takasin ja hakkee kännykkä korvala minua. Minula soipii kännykkä kainalossa ja yritän parketilta huitoa, että täälä mie olen! Ei nähny, ja lähti takasi ylös. No, sitte mie sitä hakemhan... Kyllä met sitte viimein löyvyimä.
Soli kans aika hauska ko sielä sattu olemhan samalta kylältä synttäriporukka ja minun veljen vaimo passitti minun hakemhan ittelensä narikasta takkia. No, miehän tietenki kipitän hakemhan, mutta sitte se hoksas, että hänen väsky on kavonnu. Sitä haethin. Portsarin hait, narikkamiehet hait, tarjoilijat hait... Sitte mie hoksasin, että kaivan omasta laukusta kännykän ja soitan siihen kännykhän, joka on siinä kavoksissa olevassa laukussa. Vetasin väskyni esile ja tuli kaksi. Soli koko ajan riepannu minun kainalossa ko en ollu nähny, että soli siihen ripustettu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Sitte Enskan Eväs (mopokrilli!) sattu silmhin ja sen kautta jatkoile, jossa join kahvia.
Mutta soma sielä oli käyä nukkumassa. Olis meilä ollu vielä toinenki yö, mutta lähimä pois.
Ko net suksekki unehuit kotia.