Naarmuja naamassa

Ruusunen oli ollu isänsä kans ajelulla. Rattikelkan kyytissä mönkijän perässä. Haari oli kuorannu jälkiä ja ajatellu, että jokku poikaset siinä on taas raljanhet.

Ruusunen oli tipahtannu rattikelkan kyytistä. Naamalensa maahan, vähälumisella pellola. Nyt on poski punanen, naarmunen ja vishin vähä paisunukki.

Nuha tuli kylhän. Toi kaverinki matkassa, kuumetta on vähä kans. Mie justhinsa tutkin taskulampula kurkkuja. Ruususen siis ja ommaani, ei ulkolaisia eeuukurkkuja. Ruusunen taisi saaha puhthat paperit, ittestä en olis niin varma. Voi tätä talven tuloa, voi sairautta. On ikävää olla kipeä.

Keksiskhän tähän päivhän jotaki hyvvää? No, ainaki se alkaa olemhan kunnialla pulkassa.

Ei rattikelkassa.