Naurumonologi

Torstai 6.11.2008 klo 14.18 - Katjuska

Työmaa on aivan hiekkakuopala vielä. Lapiosta meni varsi poikki. Istun kahvila montun laiala. Syön meetvurstileipää. Kattelen pilviä pään päällä ja viheltelen. Ei siitäkhän mithän tule ko jäi makkarankappale etuhamphaitten rakhon, ssscccchhhaaatana.

Oikeasti minula on oikhein hauska päivä itteni kans. Olen taas oikhein urakalla nauranu ittekseni, ajatukset on kyllä pyörinhet niin kummallisia vuoristoratoja, ettei ole tosikhan. Koko ajan kiemurtellee nauru tuola vattanpohjassa.

Eilen se vasta kauhea oli ko mie sain kaupan kassajonossa hysteerisen naurukohtauksen. Ei se siinä kauheasti naurattanu - tai nauratti siis, mutta ei sillä laila - ko ihmiset kattoit, että mithän tuo pölvästi tuossa purree naama punasenna huulia yhthen ja silti niitten välistä tyrskähtellee omituisia hihittelyääniä. Ja kaikki alko vain siitä, että ko näin yhen ihmisen, minule juolahti mielhen yksi minun rakhan pikkusiskon hauskoista sattumuksista ja siitä, miltä siukku näytti ko huusi minule asiasta! (Nyt se kohtaus taitaa taas iskeä päälle, häätyy mennä pöyvän alle vähä nauramhan.

Naurua.)

No, niin. Nyt helpotti. Tänä päivänä kukhan ei siis taas vastaa minun sähköposthin, puhelhuin tai telepatia-ajattelhuin. Olemmie silti jotaki saanu tehtyä.

Pitentänny elämää.

Kommentit

9.11.2008 21.57 Huli

Kauhi ko mun uteliaisuus taas riahuu! Mimmone ihme asia o, et siskon saa huutama aiheest - ja jälkke naurutta näännyksihi?

Hulinski
hihityskohtauksist kärsivä kanssapotilas

10.11.2008 20.37 Katjuska

Siukku oli tulossa hiihtolomale kotia. Laukussa tarvekalut pikkuhousuista juhlavaatheishin ja hammasharja ja koulukirjat. Siukku nukkuu helposti. Ja sikeästi. Tosi sikeästi. Eikä sitä leikin tohi kukhan herättää.
Oli sitte kuiten päätepysäkillä aukassu silmät, ottanu laukun ja kävelly hakuauthon. Kotona sitte heräs ko alko tuliaisia jakamhan.
Väärä laukku. Samalainen ko oma, mutta väärä. Mie sitte erehyin kysymhän, löytyskö laukusta jotaki, josta vois päätellä, kenele laukku kuuluu... "SIELÄ EI OLE KO REIKÄSIÄ KALSAREITA, ERIPARI VILLASUKKIA, IKIVANHAT HIIHTOKENGÄT JA JOKU kirosana LUMPPUTAKKI!!!"
Voi, kauhea. Ei sitä siukun ilmettä oikhein ossaa kuvvailla ko soli välistä niinkö pöppä-äijä pahimillansa ja silmät olit ko lautaset ja suu isompi ko hevosella ja sitte se raukka siinä kohta itkua väänsi, että hyvin alko ootettu loma.
(Ja mie kehtasin mennä veshan nauramhan. Antheksi, siskopieni.)
Hyvä puoli tässä tarinassa oli se, että jo samana iltana löyty oma laukku ko seki oli aukastu. Sieltä senthän löyty muutaki ko liikavaatepussi.

15.11.2008 22.47 Miikkulainen

herrää kysymys: KUKA soli se, jonka sie näit kaupassa, jonka laukku soli ollu????

16.11.2008 11.44 siukku

Minunki elämä piteni kuiten 3 vuotta ko luin tuon jutun! :D Hui sitä ahistuksen määrää mikä iski silloin, ja SIE MENIT VESHAN NAURAMHAN?! alkopa naurattamhan taas kaikki hömppäajatukset, luulin ensin että tarkotit tällä jutula minun kassaneidin taitoja ko puhun sujuvasti norjaa..."jaa,joo de..jaa,hehheh,joo..." ;) Mutta kylläpä heräs vielä uteliaisuus että KENET sie näit ko tuo juttu tuli mielhen? voih,ko pääsis jo sinne, lumimaisemhin! Teijän tykö! :)

17.11.2008 0.58 K.

No, se kassaneitin jaa-de juu-de homma on taas naurukohtauksensa. Luultavasti iskee sitte seuraavalla kerrala ko nyt puhheksi tuli.
Koska sie sitte oikhein tulet tänne!?!?!? Toivottavasti pikkujoulhuin? Vai miten olitta miettinhet.
Ei net miehet tämmöstä jaksa lukea. Meijän veliki "lukasi" nämät sivut yheksässä minuutissa.

Naurumonologi

Kommentit

Kommentoi kirjoitusta