Voimitten koitusPerjantai 5.12.2008 klo 22.03 - Katjuska Joulu painaa päälle. Minula on valmhit torttutaikinat sullaamassa (aion tehhä tänä iltana kymmenen torttua) ja tietokonepöyvän alla epätoivonen pahvikassa, jossa on epätoivosia lahjoja. Ikkunoissa rieppaavat vielä juhanusverhot ja matot oottavat aitan nurkassa limpussa, että pääsisit joskus sinne pesulhan, johon lupasin viiä net toissa jouluna. Joulu painaa päälle. Kokosin eilen kansiihon kuvia Ruususesta, että tekasen jossaki välissä perintheisen Ruususen vuosi -joulukortin. Pyykkikorin pohjale viime jouluna unehtunhet joululiinat huutavat ahistunheita, että eikö nyt jo olis aika! Mutta ko se silitysrautaki katos mailman kylitten aikana jonnekki, millä mie net silitän? Joulu painaa päälle. Pakasthessa piparitaikinat nauravat kuollaksensa joka kerta ko tirkkaan sinne. Jäälyhtyt on vielä vetenä raanassa ja pakkasena kartanolla. Kinkku on tillaamatta, laatikot ostamatta, lohi suolaamatta. Herraisä, emmähän met ole kirjottanhet vielä joulupukilekhan! Joulu painaa päälle. Painakhon, mie painan takasi. On se ennenki meile osannu. Saapii tänäki vuonna tulla ja tuua ittensä tullessansa. |
|
|
9.12.2008 20.14
K.
Hihi... mie tiiän, kuka tuo serkku on! Mie ruukasin monta vuotta saaha siltä pitsisen pikkustringit!?!?!?! |
|
9.12.2008 20.14
sama kirjotustaioton
ARGH, siis pitsiset! |
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla ratas-ikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
Mie ajattelin, että jos jonaki vuona unehutettais ne ylenpalttisten siivousten ja lahjavuorien kans ressaamiset
- ko aina sovithan joittenki kans, että "emmä osta sitte toisile mithän", mutta joka kerta se joku lipsahtaa-
ja keskityttäis vain olennaishen!
Mulla ittelä on jouluna vaphat koko vähissä ja vuojen ehottomasti rankin aika töissä, niin halvaisin sitte vapaa-ajala vain juua klökiä kynttilänvalossa, villasukat jalassa ja nauraa itteni kipeäksi rakhaitten hassuteluile!
Unehuttaa laskupinkat, sohvan alta liihottelevat koirankarvat, likavaathet jokka kurkottavat pyykkikorista laattialle ja vain nojata taka ja nauttia elämästä!
Onhan lahjoja soma antaa toisele, ei siinä mithän, mutta mie olen keskittyny ennemin pienhin ja persoonallishin/ajatuksela annettuihin lahjhoin ko että pakko vain ostaa ko muukki tekevät.
Mie olen ruukanu serkultani (siis aivan aikuselta ihmiseltä -nehän non pahimat jouluressaajat ylhensä) saaha lahjaksi joka joulu lapseliset sukat, joissa on joku hassu kuva: lammas, lehmä, sydämiä jne..
Mutta viime jouluna paketissa ei ollukhan sukkia. Serkku oli luullu, että mie alan jo kyllästymhän ko aina vain net sukat, mutta mie ootin niitä kauheasti.
Heijastin on toinen suosikkilahja, jonka ylhensä saan samalta serkulta ("halpa henkivakuutus"). Eikä vähiten sen takia, että mie kyllä hamstrailen heijastimia pimeitä aikoja varten ko koiran kans olen paljo ulkona, mutta minula on aina jokhainen hukassa!
Että eipä muuta ko naura piparitaikinalle oikhein makeasti takas ja käännä joululaulujen volyminappi kaakhon!