Keskivertokansalaiset meinaavat opetella kirvaamhan

Kymmeneltä ylös sunnuntaiaamuna. Hyvin nukuttu yö takana. Jestas, meijän univalvomisrytmi taitaa lähennellä jo melkhein normaalia! Ruusunen nukku puoli yhentoista maissa, ja mie hipsin vielä kattomhan Selkkarit nauhalta. Mässytin yhen Raesekotusloovan siinä samala. Sitte meinasin vielä surffailemhan, mutta evvain kehannukhan sitte.

Ko nostin Ruususen omhan sänkhyn ainaki vähäksi aikaa nukkumhan, raukka sano heti, että "Anteeksi, äiti.". Voi kauhea, mistä se lapsi on oppinu nuin ylikohteliihaksi? Pitäs alkaa vishin vähä opettamhan sille "tapoja": kiukuttelua, huutamista, laattialle heittäytymisiä ja kirroilua. Astioitten viskomisen taijan jättää välhin, meilä ei muutenkhan ole yhthän samalaista kuppia ennää.

Nyt mietimä uloslähtöä. Meilä olis semmonen suunnitelma, että lähemä rattikelkan kans vaeltamhan pitkin kyllää ja mammulaa kohti. Aina ko tullee alamäki, laskema kelkala, muuten kävelemmä pitkin ja poikin, sieltä missä sattuu kelkanjälkiä olemhan. Pakkasta ei ole ko alta kymmenen, mutta lunta satelee. Kylälä saattaa olla tuisku. Pittää vielä harkita.

Ompa tässä aikaa! Kello ei ole vielä ees puolipäivässä.

Kauheaa olla normaali.