Painu pois, Tsäk

Nyt on rauhaton olo. Kävelen ympyrää ja mietin, mille alkasin. Tehen sitä ja tehen tuota, mutta ei tule misthän valmista. Pölkään pahoin, että se kevätkurjimus on nyt iskemässä.

Minun lapsi ei syö. Viis lusikallista viiliä, muutama hörppäys hunajateetä aina välilä, pikkusen makkarakeiton lientä, pari kuivalihasiivua ja pakotettuna yks haukkaus suklaakeksiä. Siinä päivän saldo. Semmosta on ollu jo yli viikon. Voitta kuvitella, että se tuntuu aika kauhealta ko minun lapsi on ennemin kyllä syöny. Hyvin. Aion alkaa myötätuntosyömättömyythen.

Mie sain laskettua ylityötunnit. Ei niitä ollukhan ko vähä vaila 40. Kyllä net huitelit yhessä välissä lähelä sattaa, mutta olen onneksi niitä vähitellen pitäny pois tunnin silloin, toisen tällöin. Lopukki aion pittää niin, että nukun aamula pitemphän. Niin se passaa meijän perhhele parhaten.

Jos se kevätkurjimus iskee, voipi olla, että minusta ei vähhän aikhan kuulu. Mie ruukaan panna silloin pönkän ovele ja oven lukhun. Verhon raosta tirkkaan ja mannaan, että menkää matkhoinne ja jättäkää minun rauhhan.

Mutta ei sole vielä niin varma, saattaa se piiain vaikka pyörtääkki.