Suu supussa

Eikö sinua sais millään piristettyä? Vai onko se joka kevät tuommoista?

Voi, kyllä mie nyt olen paljo piristynhempi! Ommulla useasti kevhälä vähä mieli maassa, mutta ei sitä ole viithen vuothen ollu. Ehkäpä se jääpi tulematta tänäki vuonna!
Eikö sinua muka tämä kauhea valosuus masenna yhthän?

voi, ja mie olen kevhälä niin virtaa täynä että voisin kävellä vaikka kuuhun!
(ja jäähä asumhan sinne.)

Ei masenna minua, ei ollenkaan. Päin vastoin, lisää virtaa ja energiaa saa kun päivät pitenee. Minusta marraskuu on kaikista kauhein aika, kun on koko ajan pimeetä, ei ole lunta meillä vielä silloin, sataa, sataa, kylmä, sataa, pimeetä... yäk!

Neil Hardwick on sanonu osuvasti: Suomi on marraskuussa maailman perse! (Huh, oliko liian rumasta?)

Kevät on minusta ihanaa aikaa! Vaikka nyt pyryttää lunta! Mutta kohta pian näyttää paremmalta. Vaikka se aika keväästä kun mitään uutta ei vielä kasva ja mikään ei viherrä ja maassa on vaan viime syksyn lehtiä ja kuivaa heinää, on aika kurjan näköistä. Mutta se menee nopsaan ohi.

Tässä sulle vuodatus kevään puolesta!
Virtaa ja energiaa, iloista mieltä lähettää Cherry-Körsbär

Eih, säästäkää minun nyt kuiten kevhän puolustuspuhheilta. Maaliskuu on aivan pershestä, huhtikuu ehkä vielä sieltä syvempää, toukokuussa alkaa helpottaa ja kesä- ja heinäkuussa tähän on jo tottunu, voipi jo vähä niinkö ootella syksyä...
Elokuussa ko illat alkavat ehkä jo vähä viilenemhän ja pimenemhän, tuntuu taas, että elämä voittaa sittekki.
M. on kevhän lapsi, syntyny -ööö- jonaki päivänä huhtikuuta. Minun teorian tuhoaa kyllä se, että mie olen syntyny kesäkuun alussa. "Aaaaaa, kesän lapsi mä oooooooon..." No, en tod.

Niin, joo ja tuo alku oli sarkasmia. :)