"Anopin riivo jäävytti raktorin"

Keskiviikko 14.1.2009 klo 17.39 - Katjuska

Mutsi tuli käymhän. Kyllä nyt on soma, ei tartte nokkaa ulos pistää.

Meilä on junarata keskelä laattiaa. Laattian ja junaraan välissä on kylläki paksu matto ja täkki. Siinä met kyhjötämmä. Mietimä samala, että häätyis vishin joulukoristhet ottaa pois. Nuutti pyörähti eilen kylälä, mutta unehutti käyä meilä. Ei sunkhan sole niin nuukaa justhinsa tammikuussa riipiä joulua pois? Mitä se haittaa, vaikka kuusi pirtin mukassa onki? Son muovia, ei tipu havot.

Pitkäaikanen ei oikhein tykkää näistä anopin kylästelyistä. Raktori ei lähe käymhän ja rehuja pitäs saaha. Auma on arvatenki niin jäässä, ettei siitä nuivvain rehuja revitä. Toinen raktori kokheila, jos se pärähtäis.

Mie saatoin äsköin nukahtaa minutiksi nojatoolhin. On se villi, että semmonen pikkunen silmien kiini paneminen virkistää. Menin pörrö töitten jälkhin syömhän, ja sehän se alkaa väsyttämhän. Mutta nyt mie olen aivan virkku niinkö pikkulintu pakkasessa.

On se soma ko on kylmä. - 34,5 astetta.
Kiitti, mutsi, ko tulit.

Lue lisää »

Tylsämielinen

Maanantai 12.1.2009 klo 19.54 - Katjuska

Aika kulkee liian hopusti, nyt on jo monta tuntia semmosta aikaa, että ulkonaki näkkee olla ilman ottalamppua ja jäälyhtyjä. Viikonloppuna olima aika paljo ulkona, muotoilimma uuesti Ruususen ja Pitkäaikasen suunnittelemaa lumiravintollaa. Joo, Ruusunen oli päättäny, että son ravintola. En kehtaa kovin monele tunnustaa, puhun ylheisesti linnasta...

Siukku ja Mielitietty lähit pois. Voi voi. Tuntuu jotenki niin tyhjältä taas. Ja tylsältä. Kaikki on lähtenhet eikä kukhan jäänny. Mitenkhän met taas pärjäämä tämän vuojen?

Minula on muka koko ajan jotaki hommaa, mutta emmie saa paljo paskaakhan tehtyä. No, olemmie pyykkiä pessy, mutta kyllä sitä vieläki piisaa. Kauheita nämät loppumattomat rojektit. Toishalta niissä on se elämän pysyvyys.

Aioma ilahuttaa minun veljen perhettä Ruususen tekemillä julistheila. Kuorestaki tuli tosi hieno. Siinä on hämähäkkiansan ja leipurin kuvat ja vähä muutaki. Äitistä tuli ensin yksjalkanen.

Ei minula nyt toimi ajatus. Vishin vähä väsyttää. Saunan lämmitys ja kiuasmakkarat. Niilä se terävöittyy taas.

Päättäkää jo!

Keskiviikko 7.1.2009 klo 20.50 - Katjuska

Mie olen aivan sekasin.

Ensin on pitkä loma, sitte yks päivä töitä. Sitte alkaaki jo viikonloppu. Maanantaina töitä ja tiistaina taas vapapäivä. Viime yönä mie nukuin kokonaista kolme tuntia, lapsi vaivaset seittemän. Jos nyt ei ala oikea arki ja elämä, mie kauhtun. Koittakaa nyt jo päättää, pittääkö tässä tehhä töitä vai olla jatkuvasti lomala!

Muuten oli aivan hyvä päivä. Sain tehtyä sen mitä oli tarkotus, ja nyt muka kerkisin tähänki kirjottamhan. Saunoima tyttöjen saunassa (Pitkäaikanen painaa kuuen tunnin yöunila vieläki töitä), ja söimmä tietenki makkarat päälle. Siukku kävästi mielitiettynsä kans (neljän tunnin yöunila, herätin sen Ruususen tykö anivarhain), ja ulkona tuiskuttaa talvi. Kaikki on justhinsa niinkö pittääki.

Paitsi että kello ei ole vielä yheksääkhän ja minula ei meinaa pysyä silmät auki. Aivan sekasin.

"Vanha kulta vieres, uusi ovipieles, eihän kahta rakastella sovi! (No, miksei sovi?)"

Torstai 1.1.2009 klo 2.54 - Katjuska

Meilä ammuthin vain 35 euroa taivhale. Pitkäaikanen ampu. Met istuima kolmen ensimäinen raketin jälkhin ulkoeteisessä kuulosuojat päässä ja ootima, että koska se hullutus loppuu. Mutta että kerkisimmä kuitenki kerranki saunoa ennen puoltayötä.

Sitte met menimä juhlistamhan kylän juhlavuojen loppumista Viiman talole. Mie leivoin eilen sinne torttuja ja sydämen ja V-kirjaimen muotosia piparia, ja kaikki muukki toit sinne paljo herkkuja. Net olit nyyttikestit, ja olihan sielä väkeäki. Lähemäs toistakymmentä. Emmä met Ruususen kans olhet ko puoli kahthen. Varmhan sinne tullee porukkaa lissääki, aamhun asti sielä ruukathan valvoa. Parhana uutena vuonna taisima Pitkäaikasen kans viihtyä siutti aamuyheksän...

Nyt on aivan hiljasta. Mie meinaan viime vuosien perinthen mukhan alkaa seikkailemhan huutonetissä, sieläki on ylhensä tänä päivänä hiljasta. Saapii rauhassa huutaa ja sitte huutaa ko saapii halvala tavaraa. Kengät pitäs löytää. Pikkusisko muisteli ostanhensa päivälä uuet kengät ja mie hoksasin, että mie olen pitäny jo kaheksan vuotta mummuvainan Kuomia. (Mutta ko non niin hyvät kengät. Ja mummu oli minun melkhein paras kaveri.)

Yks asia minua vaivaa aivan kauheasti. Mie en tiiä, onko nyt vuojen viiminen vai ensimäinen yö.

Kop kop

Keskiviikko 31.12.2008 klo 0.02 - Katjuska

Kuka sielä?

Ei täälä kethän ole. Vain pelkkä tuuli.

No, kuka koputti?

Ei kukhan, emäntä väärin kuuli.

Christmasblue

Torstai 25.12.2008 klo 22.13 - Katjuska

Niin se meni jo.

Unehutti valtavan kasan tavaraa meile.

Lue lisää »

Joulu tulla jolkuttaa

Maanantai 22.12.2008 klo 19.34 - Katjuska

Siivottu! Puhthat matot laattialla, keittiön kaapit pestyt, kuusi koristeltu ja tuukit silitetty (sain rauan lainhan!). Pitkäaikanen oli kyllä hyvä apulainen - taisi siivota suuriman osan.

Kaikki paketit käärimättä. Osa ostamatta. Mutta tässä on vielä harvinaisen paljo aikaa joulhun, kaks kokonaista yötä viettää joululahjavalvojaisia. Kuunnella yöratioa ja kääriä lahjoja.

Yks kinkku on jo paistettu ja syöty. Piparit ja tortut kerkisit loppua, aattona vois vaikka tekassa lissää.

Kyllä se joulu taitaa meilekki keritä.

Hyvänlainen päätös

Lauantai 13.12.2008 klo 22.28 - Katjuska

Joskus elämässä on vain tehtävä ratkasuja. Tänä iltana mie pakkasin pussini, otin tyttäreni ja lähin.

Koko kahen kilometrin matkan mie mietin, että tehinkö oikean liikhen, mutta en kehanu ennää pyörtääkhän. Ruusunen istu tyytyväisenä etupenkilä, eikä tienny tuon taivhallista, mitä oli tapahtumassa.

Kotisauna oli kasunnu. Ko eihän siinä niin ole voinnu käyvä, että mie olisin kutistunnu. Kiuas oli niin kaukana, että minun sihtilä olis tarvinnu teleskooppivartisen löylykauhan. Seittemän hutia, ja sitte mie hoksasin siirtyä lähemäs kiuasta. Eihän sitä aivan pakko ole istua sielä lautheitten tuokimaisessa laiassa.

Suihku oli uusi ja hieno. Hierova kuulema ja läpimitaltansa vähinthän puoli metriä. Mie seisoin suihkun alla ja kokkeilin, että kastuuko tukka. Ei kastunu, mie jäin pisaroitten välhin. Olisinkhan mie sittekki pienentynny? Ko olin kymmenen minutin päästä kastunu vasta kolmen pisaran verran, mie hoksasin mataluttaa sitä suihkua puolhentoista metrhin. Jopa alko sattumhan!

(Siinä uutta suihkua ihhaillessa mie muistin meijän vanhaa suihkua. Nyt vanhempanna ja viishampanna mie olen aivan varma, että se oikeasti oli vessan alapesusuihku. Mutta sillä osu paljo paremin.)

Saunan jälkhin met söimmä kiukhala haljenhet makkarat, Ruusunen kaks ja mie yhen. Molemat ilman kuoria. Ruususta alkaa kuojottamhan ko son niin ahmatti, että tukkii liian hopusti liian isoja kappalheita kurkhunsa, ja minula ei hamphat kestä ennää ees makkarankuoria. Nielasin makkarankappalhet kokonaisina niinkö linnunpoika. Ko Ruusunen esitti alastontanssia, mie join saunakahvit ja nautin puhthasta olosta. Mammu oli lämmittänny hyvän saunan.

Jos memmä olis käynhet mammulassa saunassa, kotona met olisimma vasta alkamassa hakemhan tulitikkuja.

Joskus sitä tekkee oikheita ratkasuja.

Lue lisää »

Siunauksia

Perjantai 12.12.2008 klo 22.29 - Katjuska

Meinaa painaa hoppu päälle. Kauheasti tekemistä, palkkatöitä siis. Enkä ole ees laiskotellu. Miten sitä pääsiki siunaantumhan vuojen lophun näin paljo? Viikonloppuloma on haavetta vain.

Haamuhammas on kipeä. Meinaa ien ja poski paisua, taitaa olla tulehtunu. Taas. Miten nuita hammasvaivoja siunaantuki niin paljo näin vuojen lopula? Syöminen on haavetta vain.

Hain viis pakettia postista. En ole vielä voinu kattoa, mitä olen tilannu ko non Ruususen joululahjoja. Luulisin. Miten niitä siunaantuki niin paljo? Varkhain kääriminen on vielä tähän aikhan päivästä haavetta vain.

Väsyttää. Miten sitä univelkaa onki siunaantunnu näin paljo vuojen lophun? No, kerrääntyyhän se seki. Meinaa vain vararikko tulla. Aamula töihin, nukkuminen on haavetta vain.

Mie en tiiä, mistä univelkalainaa vois hakea.
Mutta saapiihan siitä haaveilla.

Juureton

Keskiviikko 10.12.2008 klo 20.49 - Katjuska

Kaksmetrinen kaappi näyttää aika isolta puolitoistametrisen rinnala. Ääni on silti aika mukava, mutta luja käenpuristus laukasee minun käenvääntörefleksin, ja meinaan kiepsahuttaa sylvesterstallonen laattialle. Saan hillittyä sen verran, että puristan vain takasin.

On kuulema hammas vaivannu, sannoo komeaniminen vanha herra, ja naurahtaa ko vaimeanna myöntelen. Myönnän samhan syshyn pölkäävänni ja arnoltsvartsenekkeri tuumii vain, että niin hälle on kerrottu.
- Juurenpoisto, niinhän se oli?
- No joo, joku tynkähammas minun mielestä lähinnä.
- Kolme juurta, helppo nakki.
Ja päälle minuutin oppitunti nenähengittämisen tärkeyestä ja suun kuivumisesta. Sitä ennää tässä iässä opi, mie ajattelen, mutta olen viishasti hiljaa. Kuolema korjaa kohta kuitenki.

Ko on kokonainen miehen nyrkki ja muutama pikkusen vasaraa ja talikkoa pienempi työkalu suussa, sitä tullee aivan yhtäkkiä kauhea halu purassa. Kokkeilla, että saapiiko siihen kumihanskhan reiän. Hammaslääkärillä käynti tuntuu tällä kertaa vaativan yllättävän paljo ittehillintää.

Kaks ensimäistä juurta tullee näpsäkästi ulos jopa minun mielestä. Silmät kiini ja rystyset valkosinna ei tosin oikhein ymmärä, mitä tapahtuu - paitsi että suu on kovin pieni. Kolmas juuri tehettää. Kulluu kymmenen minuttia, ja pystysin varmasti nielasemhan jo keskikokosen mettäjäniksen. Jeanclaudevandamme meinaa luovuttaa, sannoo, että kyllä sie tuon yhen kans pärjäät.
- Tämä viimeinen onkin yllättävän suuri ja syvällä.
- Hmphfmhm. 

Son sittekki oikea sisupussi ja päättää ottaa hamphalta luulot pois. Juhuu, entä mie? Täälä hamphan alla makkaa ihminen, huhuu! Hammas rutisee, työkalut rutisevat, leuka rutisee. Korva rutisee ko minun ihmeparantaja vääntää minun päätä hänen työtakkinsa nappia vasten (tai sitte minulta niskoja poikki). Älä luovuta ikinä, poika! Tehe jompi kumpi tai kampi, mutta tehe se hopusti!

Mie seisahutan näytelmän vähäksi aikaa ja tahon rasvaa suupielhen. Se meni halki. Nyt sopis jo vastasyntyny lehmävasikka.

Parinkymmenen minutin päästä huomattavan tyytyväinen ääni sannoo:
- Nyt täältä taitaa tulla jotakin pientä.
No, haloo! Non minun aivot! mie meinaan huutaa, mutta hoitaja vetasee justhinsa minun kielen siihen imurhin.
- Ei se vielä tullutkaan, aivan murusia täältä vain tippuu.
Voi kaikki-mailman-kirosanat-pötkössä.

Nyt kaivethan pora esile. Epäreilua, tästä ei kerrottu! Mutta porraa vain, minun isi on porari, poraus on minula verissä.

Puoli tuntia ja rusahtaa kunnola. Vähä aikaa mietin, että siinä meni kallo kappalheiksi.
- Jopas se tuli! Ohhoh, aikanen mötikkä! No, niin. Ei tässä kummempia. Ja ens viikoksi halusit uuden ajan?
Juu, niin mie ajattelin. Pelkkä paikkaus, helppo nakki. Luulisin...

Hamphan poistosta on nyt kuus tuntia, eikä verenvuoto lakkaa. Miehet on niin hyviä lääkäriä. Nainen ei olis ikinä saanu juurta käsivoimin irti. Kyllä se voimile tuntu ottavan nykki.

Yhelä jos toisela.

Perhosia vattassa

Tiistai 9.12.2008 klo 20.10 - Katjuska

Tulima ulkoa. Meilä on nyt mahoton lumivuoristo kartanolla! Oli mukavaa laskea liukurilla sen päältä. Yritimmä sylitystenki, mutta olima liian raskhat. Tuli vain kauhean leveä jälki vuorhen, aivan ko laava olis virrannu alas. Nyt vähä puhalamma ennenkö alama taas leipomhan pikkutaikinat. Meile on tainnu kehittyä leipomisaddiktio.

Eilen sattu hyvin. Olin kaupassa (vähä vaila 8 ko lähin töistä?!?!), ja vilkasin olan yli. Emmie mithän kohtausta saanu, mutta oli se aika lähelä. Muutama ihminen takappäin seiso pesulanpitäjä! Mie suikasin hopusti ulos ja vein authon seittemäntoista kauppakassia, niitä muovisia tietenki. Jäin sitte norkoilemhan siihen kaupan ethen.

Ko ovi kävi, ryntäsin pää kolmantenna jalkana kysymhän, että vieläkö kerkiää? Pesulan emäntä katto vähä aikaa huuli pyöreännä, mutta sitte se tunsi minun, ja sano, että täksi jouluksikko? (Olen siis jo toissa jouluna net matot aikonu tuua ja se näköjhän muisti.) Juu, mie vastasin viattomasti, niin oli tarkotus. Ja niimmet lastasimma mattoläjän minun autosta sen authon, ja minun ryötät matot saattavat olla jo rieppaamassa pesulan kuivaushuonhessa. Meilä on jouluna puhthat matot laattialla! Olemmie kyllä nyt ylpeä ittestänni. Tässä joulussa tuntuu olevan taikaa.

No, lahjatilanne minula ei ole parantunnu. Pakettia olen tilannu sieltä sun täältä, tiiä yhthän mitä on tulossa. Toivottavasti ei kovin paljo samoja tavaroita. Ruususelle pääasiassa, täytyyhän lapsen saaha kaikki mitä se sattuu halvamhan. Toisena päivänä on toinen halu ja toisena toinen, mutta kyllä kunnon äiti muistaa kaikki.

Nyt minula on yks pölköki mielessä. Huomena on hammaslääkäri. Hammas ei ole yhthän kipeä, nuhhaa pukkaa ja taitaa olla enterorokkoki. Haas sen vois vielä aamula perua? Ei, kyllä minun nyt häätyy olla reipas piika ja kiskottaa se hammasrietas. Sitä paitti sielä on mieslääkäri, ja sillä oli komea nimi. Mie jotenki luotan näissä lääkäriasioissa miehhin.

Minule on näköjhän iskeny taas kirjotusripuli. Se tullee aina ko minua hermostuttaa. Nyt minua hermostuttaa. Enkä ossaa tätäkhän juttua lopettaa ajoissa. Solis oikeutta myöjen pitäny loppua jo tuon kolmanen kappalhen jälkhin. Kaikki muu on aivan höpötystä, joka ei lopu ikinä ko minula on tämä vattatauti

piste

Töpinäpäivä

Lauantai 6.12.2008 klo 21.26 - Katjuska

Talo haisee piparkakuile ja tortuile. Tehimä Ruususen kans yhessä possuja, sydämiä, nalleja, pusukaloja ja perhosia. Ei aivan perintheisiä piparkakkuja, mutta tuli niistä kyllä hienoja! Varsinki sitte net on kaunhit ko met koristelema net valkosella ja vaaleanpunasella sokerimössölä - silloin niistä ei sunkhan hoksaa, että osa vähä kärähti ja osa jäi raakaksi.

Joulukortti on valmis. Ruususen vuosi on koottu joulutervehyksen alle, ja ens viikola met lyömmä net kuorhin, kirjotamma nimet ja Ruusunen lätkäsee joulutarran päälle. Posthin net kerkiävät viimisennä maholisena päivänä.

Kannoin matot aitasta authon. Jos muistan kurvata pesulan kartanolle ens viikola, son hyvä, mutta olen kyllä tyytyväinen, jos saan ees puhthat juhanusmatot.

Kävimä kartanollaki ja ajoima kelkala Pitkäaikasen kans. Ei meilä ollu kelkassa valoa, mutta Pitkäaikanen viksuna miehenä laitto ottalampun. Hyvin sillä näki ajella. Ruusunen huuasi jälkhin, että olipa mahtava reissu! Pienestä son pikkunen ilonen.

Mie olen aika monitaitonen muori: kattelin samala linnanjuhlia ko taivuttelin torttuja. Eipä sielä paljo tuttuja näkyny. Yhtä mie ootin, joka olis kyllä kuttun ansainnu, mutta ei sitä panotakkua näkyny. Klemettiki taisi vilahtaa jossaki välissä ohi ko en kuiten hoksannu.

Nyt mie meinasin aivan oikeasti lähteä vielä penkomhan niitä pyykkikorien pohjia, jos pesisin net joulutuukit. Häätyy vishin sitä rautaa sitte lainata mammulta. Vasta mie kyllä sen vein takasin, jokhan se tohtii sitä taas antaa. Mie en käsitä, miksi mammula ja haarila on semmonen käsitys, että jos minule lainaa jotaki, sille saapii hyvästit heittää. Sanovat, että tähän talhon katoavat kaikki... Enhän mie ole vielä lastanikhan kavottanu!

Ruusunen! Ruuuuusuneeeeen! RUU-SU-NEN! Missä se lapsi luuraa?

Voimitten koitus

Perjantai 5.12.2008 klo 22.03 - Katjuska

Joulu painaa päälle. Minula on valmhit torttutaikinat sullaamassa (aion tehhä tänä iltana kymmenen torttua) ja tietokonepöyvän alla epätoivonen pahvikassa, jossa on epätoivosia lahjoja. Ikkunoissa rieppaavat vielä juhanusverhot ja matot oottavat aitan nurkassa limpussa, että pääsisit joskus sinne pesulhan, johon lupasin viiä net toissa jouluna.

Joulu painaa päälle. Kokosin eilen kansiihon kuvia Ruususesta, että tekasen jossaki välissä perintheisen Ruususen vuosi -joulukortin. Pyykkikorin pohjale viime jouluna unehtunhet joululiinat huutavat ahistunheita, että eikö nyt jo olis aika! Mutta ko se silitysrautaki katos mailman kylitten aikana jonnekki, millä mie net silitän?

Joulu painaa päälle. Pakasthessa piparitaikinat nauravat kuollaksensa joka kerta ko tirkkaan sinne. Jäälyhtyt on vielä vetenä raanassa ja pakkasena kartanolla. Kinkku on tillaamatta, laatikot ostamatta, lohi suolaamatta. Herraisä, emmähän met ole kirjottanhet vielä joulupukilekhan!

Joulu painaa päälle. Painakhon, mie painan takasi. On se ennenki meile osannu.

Saapii tänäki vuonna tulla ja tuua ittensä tullessansa.

Lue lisää »

Ittesemppausta

Lauantai 29.11.2008 klo 14.18 - Katjuska

Tänä iltana on pikkujouluiltamat ja -tanssit. Voi kauhea ko minua nyt jännittää. Emmie ylhensä ole mikhän jännittäjätyyppi, mutta voi kauhea ko minua nyt jännittää. Voi kauhea ko minua...

Ei pitäs olla mithän hättää. Juhlatalo on laitettu kunthon, ohjelma meni eilen suht hyvin tai ainaki sinneppäin, vaathet on kerranki kattottu jo valmhiksi ja saunan laitan kohta lämpiämhän. Mutta voi kauhea ko minua niin jännittää.

Mie soitin justhin kirkonkyläle joulumyyjäisporukalle, ja sieltä sanothin, että porukkaa on tulossa. Voi kauhea, sopivakko net kaikki sisäle? Voi kauhea, jos net vain seku puhuit tulevansa.

Minula on tosi sairas olo. Päätä särkee, vattassa kiertää ja tuntuu, että olis kuumetta. En tohi mitata. Ei se mithän vaikuttais. "Pukin on tehtävä, mitä pukin on tehtävä", sannoo joulupukki meijän näytelmässä, ja niin se on. Ei auta sairastua.

Muistelen huomena, miten kävi. Siihen asti eläkää hengessä matkassa.

Päiväni rinsessa Äitinä

Keskiviikko 26.11.2008 klo 18.47 - Katjuska

Tähän asti on ollu aivan mahottoman hyvä päivä.

Heräsin just päiväunilta. Joo, päiväunet tarkottaa sitä, että laitethan keskelä päivää rötköttelemhän silmät kiini. Mie rötköttelin melkhein tunnin. Viime kerrasta onki aikaa. Muistakhan koska.

Töissä mie tehin kaikki paskahommat jo pois. Miten mie olinki niin reipas? Muutenki tämä viikko vaikuttaa aika iisiltä, joten ei työressiäkhän. Minula mennee hyvin!

Kohta minulta lähtee tukkaki ja harmajat saavat kyytiä ko parturikampaajani Mammu tekkee kotikäynnin! Mie käytän semmosta tukkaväriä ko Pure Scarlett Power. Jotenki kuvittelen saavani sillä Tuulen viemän Skarletin voiman ja vimman. Ko mie oikhein niin ajattelen, niin saanki. Viime värjäyksestä on melkhein yhtä kauvoin ko päiväunista.

Tämä on kertakaikkisen erikoinen päivä.
On melkhein rinsessaolo.

Lue lisää »

Rinsessa Harvahamphan hamphan näppäs muffinssi

Tiistai 25.11.2008 klo 22.02 - Katjuska

Hamphaita ja painajaisia

Tiistai 25.11.2008 klo 13.00 - Katjuska

Ruususella heiluu hammas. Se kaikista ensimäisin, joka tuli jo alle kolmen kuukauen ikäsennä. Se, jolla se puri minule tishin monta kertaa reiän. Se, jota mie olen neljä vuotta harjannu. Nyt son lähössä.

Lapsi kaulassa voittaa mitalit mennen tullen

Maanantai 24.11.2008 klo 21.26 - Katjuska

Tänä päivänä tehin turhautumisen ja ahistumisen Euroopan ennätyksen. Sain mitalin, pokaalin ja oliivinoksaseppelhen. Eikä ahistus lakkaa, vaikka minun kananaivot nostit ittensä orrele jo kuuen kiepheilä.

Aloin töihin yheksän maissa ja hiastin vauhtia puoli kaheksan aikana, vielä pitäs jotaki. Taian kuitenki vaihtaa raportit Ruusushen, pöytäkirjat pikkupiikhan, mielipithet murmelhin ja kaikki-muukki-helvetin-paska-hommat omhan lapshen. Muovailemma elukoita! Tehemä pikkakampheila kaupungin! Piirrämä prinsessoja!

"Oma mamiiiii, oli niin ikäväääää!"
Niin oli, kulta. Niin oli.

Nyt sylihoitoa.

Äkkihoppurukatus

Sunnuntai 23.11.2008 klo 13.37 - Katjuska

Valkonen mailma ikkunan takana houkuttellee ulos. Nyt ei jouva. Minula on jatkettu makkarakeitto hellälä, ja sitte pittää rukattaa näytelmäharjotukshin. Viimistä viikkoa viehän, ennää ei kerkiä monta kertaa harjottelemhan. Hyvin non kyllä taas minun höpötykset oppinhet, itteäki pakkaa naurattamhan välilä. Sketsiä ei kyllä olla vielä kertaakhan kokkeiltu... Mutta eikhän se mene.

Herkkulautasesta minula tuli kyllä nyt mahottoman huono omatunto. Meilä siinä herkkulautasessa nimittäin on kaikenmailman hamphaile huonoja herkkuja. Karkkia, suklaata ja voi kauhea - sipsiä. Ja kyytipojaksi limsaa. Mutta ei sunkhan se niin vakavaa ole. Päälle laitethan sitte purkka suuhun tai hammaskarkkia. Niitä met olema syönhet jo yksvuotiihasta asti. Täysksylitolia. Ei muuten ole korvakipua ollu sen koomin. Mahtais Ruususen naama venähtää, jos mie toisin sen ethen lautasellisen porkkanoita, omenoita ja päärynöitä. Olis kyllä ollu hyvä ko siihen olis aikoinansa opettannu. Voi, minua.

Nyt täytyy rientää. Koomikot oottavat.

Kokonainen

Lauantai 22.11.2008 klo 17.27 - Katjuska

On oikhein rauhallinen olo. Siivous on puolirajassa, mutta sen kyllä tässä illan päälle kerkiää lopettaa. Pikku apulainen syöpii ansaittua herkkulautasta ja kattoo jotaki ei-nuin-pienile-ruususille-tarkotettua lasten elokuvvaa. Mutta en nyt jaksa nalkuttaa ja kasvattaa. Ei se varmhan siitä vahingoitu.

Tänä vuonna meiläki tuntuu oikealta talvelta, vuorotellen lunta ja pakkasta. Ei tietoakhan ilmastonmuutoksesta, tyhjää höpöttävät. Meijän kartanolla saapii rohki vettää karvalakin korvile ko pötkähtää selälensä tekemhän lumienkeliä. Miksikhän se muuten tehhän selälänsä? Saattais olla paljo hauskempaa, jännittävämpää ja kylmempää tehhä se vattalansa. Minun ei kyllä kannattais kovin matalassa kinoksessa koittaa, menis piijain nokka poikki.

Meilä on pitkästä aikaa ollu semmonen päivä, että mies on tehny miesten töitä ja nainen naisten töitä. Mie olen siivonnu, pyykänny ja tehny ruokaa lapsen kans, ja Pitkäaikanen on käyny puumettässä ja nyt meni lumitöihin. Oikeasthan aika mukavaa olla välilä tämmönenki. Oikea nainen, vaimo ja äiti.

Nyt alko huolestuttamhan.