Vessapaperia Esterille

Keskiviikko 19.11.2008 klo 10.34 - Katjuska

Töihin lähössä. Yön aikana on tullu varmasti puoli metriä lunta. Esterillä on vatta kovala. Tai jotaki.

Sunnuntai-iltana ko Ruusunen kuuli, että äiti on lähössä hammaslääkärhin, se hermostu aivan kokonhan. Vielä puoli kolmen aikana yöllä kävimä keskustelua siitä, että mitä sielä lääkärissä tapahtuu ja tulenko varmasti takasi.

Viimein olin sanonu muka viimisen painavan sanani, että nyt nukuthan, ja luulin jopa, että soli tehonnu ko oli ainaki kaks minuttia hiljasta, prinsessapeiton alta kuuluu:
- Äiti, käykkö kaupassa ko tulet lääkäristä?
- Käyn.
- Muista tuua vessapaperia.
- (Hiljasuus).
- Meilä ei ole vessapaperia.
- Mie tuon.

Seuraavanna päivänä ko tulin hammaslääkäristä, toin vessapaperia. Tiesinhän mie, että sitä oli vessankomerossa, mutta jos lapsi hätäpäissä keksii, että äiti varmasti tullee takasi jos ajattellee, että hän ja isi tarttevat vessapaperia, täytyyhän sitä tuua.

Nyt sitä on sen verta, että vois Esterillekki lainata.

Eka kerta

Maanantai 17.11.2008 klo 14.58

Pääsin hammaslääkärhin! Ei se mithän tehny kyllä ko kuvan otti ja kuurin kirjotti. Kahen viikon päästä kiskothan hammasvaina pois. Minulta ei ole ikinä ennen kiskottu hammasta. Kyllä mie nyt vähä pölkään. Mutta jos sillä saapii tämän paisunhen posken kunthon ja avoeron Buranasta, niin jo mie vain tohin sielä käyä. On sitä pahemissaki paikoissa oltu. Sole mikhän. Kerran se vain kirpasee. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Rohkea rokan syö.

Mutta kuka piettäis minua käestä, kuka lohduttaisi Nyytiä?

Au ja ah!

Lauantai 15.11.2008 klo 17.58 - Katjuska

Viime yö meni iensärkyä potiessa. Kuuelta harkittin ampulanssin tillaamista, mutta sinnikko ko olen, päätin vain purra hammasta (aika epäsopiva sanonta tähän kohthan) ja pärjätä. Puoli yks jaksoima herätä lopulisesti ja nappasin purana kasisatasen. Sen vaikutus on just lakkaamassa. Maanantaihin on vielä pitkä aika. Oivoi.

Olema lähössä Peltovuoman pikkujouluiltamhin. Sielä esitethän ainaki Tiernapojat ja pukkiki käypii. Pittää se käyä tervehtimässä ja muistelemassa, että kauhean kiltisti met olema koko vuojen olhet.

Päivälä oli pikkunen siivu poissa täysikuusta ja mailma aivan sininen. Pakkasta sen verta, että nokka meni punaseksi ja hengitys höyrys. Voi mahoton ko sen olis saanu purkhin.

Lepposa lauantai. I like it!

Lue lisää »

Muovipussitrauma

Tiistai 11.11.2008 klo 15.37 - Katjuska

Miksi herrääminen marraskuussa on niin vaikeaa? Sunnuntaina mie torkutin kelloa puolitoista tuntia, tänä aamuna selvisin muutamalla painamisela. Ei minua ennen mikhän kaamosväsymys ole vaivannu, päinvastoin mie olen ruukannu olla elämänni veossa! Ei kai... Ei. Eihän tässä nyt vain vanhuus ole hiipimässä luihin, ikä tekemässä lähempää tuttavuutta? Ei, ei senthän. Kyllä sen vain häätyy johtua siittä, että ei ole niin nuukaa noussakhan silloin ko kello piipittää. Mie olen niin kälmi, että jätän siihen aina semmosen torkutusvaran.

Naurukohtaus iski taas. Siinä ko pakkasin ensin-kovat-ja-isot-tavarat-sitte-pienet-ja-pehmeät-tavarat muovipushin. Ei se haitannu, mie alan jo tottumhan siihen. Mutta nyt minua vaivaa kauheasti ko en ennää muista mille nauroin? Ei sunkhan vain sittekki...? Ei, kyllä sen häätyy johtua siittä, että tuli jotaki tähelisempää mielhen. Joku tosi tyhmä juttu se oli, semmuistan.

Olema lähössä illala lastenkonserthin, mie ja Ruusunen. Ruusunen ei aikonu laulaa. Mutta taputtaa se lupas. Sais nähhä saammako encoret aikaseksi.

Omat pikkujouluiltamat lähestyvät kans kauheaa vauhtia. Onneksi minun ei tartte olla ko kuiskaajanna. Seurata paperista ko muut puhuvat, liikuttaa huulia samhan tahthin.

Täytyy vain toivoa, että sielä ei ole K-kaupan muovipussia näkösällä. Niilä on joku kumma vaikutus minhun.

Naurumonologi

Torstai 6.11.2008 klo 14.18 - Katjuska

Työmaa on aivan hiekkakuopala vielä. Lapiosta meni varsi poikki. Istun kahvila montun laiala. Syön meetvurstileipää. Kattelen pilviä pään päällä ja viheltelen. Ei siitäkhän mithän tule ko jäi makkarankappale etuhamphaitten rakhon, ssscccchhhaaatana.

Olen rikas!

Tiistai 4.11.2008 klo 19.30 - Katjuska

Karkasin töistä jo yheltä. Kerkisimmä Ruususen kans ulos valosalla. Hiihtimä 40 metrin kuningasmatkan. Laskima rattikelkala ämmiläntörmän alas ko menimä mammua vasthan isole jänkäle Markkajoele. Emmä met aivan sinne kerinhet.

Olin aikani kiskonu Ruususta ko tahoin välilä kävellä, ettei palelu. Jalka oli vishin loukkaantunnu hiihtomatkala. Itku silmässä, ääni värisi. Miksi jalka on kipeä, minun äitini? Ontua piti, ei ottanu kopara päälle. Mie kiskoin ja rettuutin, Ruusunen rieppas kelkan kyytissä. Vastatörmässä otti voimile. Piti takki aukassa. 

Nostin authon ko kyynelhet valuit pitkin poskia ja leuka väpätti. Kannoin mammulhan sisäle (meilä oli kilpailu, kumpi kerkiää ennen sinne, met vai mammu toista kautta. Hävisimmä.). Ruusunen hyppäs jaloilensa, tanssi ja nauro ko jalka parani! Aivan yhtäkkiä, tuosta vain.

Mie imuroin netistä teatterikorkeakoulun hakupaperit. Ruususesta tullee kuulusa. 4-vuotiihanna selvittää pääsykokhet ja 6-vuotiihanna valmistuu. Hollywood, täältä tulhan! Vapise, Elisabeth Taylor!

Mie saan 14 vuotta tuhlata ja humputella Ruususen rahoila ennenkö se saapii net omhan käythönsä. Vähä mahtavaa!

Lue lisää »

Huokauksia

Lauantai 1.11.2008 klo 21.14 - Katjuska

Pyhäinpäivä on sujunu rauhallisesti. Olema olhet tässä kotosalla päivän, vähä siivoilhet ja semmosta. Äsköin kävimä mammulassa. Kohta mie alan tekemhän torttuja ja Ruusunen aikoo leipoa isälensä piirakan. Sitte laitama valkean takkahuonhen piishin, ja saunan jälkhin paistama siinä makkarat.

Eilen olit tanssit. Ei ollu väkeä, muutama hullu henki järjestäjitten lisäksi. Kyllä se vähä suututtaa ko kyllä siinä on aina oma hommansa järjestää semmoset. Pitkäaikanen harjottellee monta päivää, keksii uusia kipalheita ohjelmisthon ja sitte saapii tyhjile seinile soittaa. Pistää se vähä mielen matalaksi. Nyt on semmonen mieliala, että haluttais pikkujoulukki unehuttaa. Ei sinne kuitenkhan kethän tule. Ei ees omakyläläiset.

Aika pakkanen on ollu, toistakymmentä astetta. Lunta ei vielä juurikhan ole tullu, mutta järvi se kyllä oli jo aivan jäässä. Taivas oli iltapäivälä ihanan vaaleansininen ja -punanen, puut olit paksussa huurtessa vitivalkosina. Kaunista oli.

Ei ole kovin reipas olo.

Koko tavalinen päivä

Keskiviikko 29.10.2008 klo 16.55 - Katjuska

Mailma oli taas aamula aivan viti. Puut olit niin valkoset, että häikäsi, ahvalasit olis pitäny olla. Ei se ennää niin kauhean pitkhän se valosa aika kestä, pimeä tullee jo neljältä. Talviaikhan siirrythin viime viikonloppuna.

Perjantaina on Viimala naamiaistanssit. Alkuillasta kylän penskat saavat keskenänsä leikkiä naamiaisia, resuta ja meuhkata. Toivottavasti sinne tulis penikoita.

Eipä tässä erikoisempaa.

Naarmuja naamassa

Tiistai 28.10.2008 klo 22.23 - Katjuska

Ruusunen oli ollu isänsä kans ajelulla. Rattikelkan kyytissä mönkijän perässä. Haari oli kuorannu jälkiä ja ajatellu, että jokku poikaset siinä on taas raljanhet.

Ruusunen oli tipahtannu rattikelkan kyytistä. Naamalensa maahan, vähälumisella pellola. Nyt on poski punanen, naarmunen ja vishin vähä paisunukki.

Nuha tuli kylhän. Toi kaverinki matkassa, kuumetta on vähä kans. Mie justhinsa tutkin taskulampula kurkkuja. Ruususen siis ja ommaani, ei ulkolaisia eeuukurkkuja. Ruusunen taisi saaha puhthat paperit, ittestä en olis niin varma. Voi tätä talven tuloa, voi sairautta. On ikävää olla kipeä.

Keksiskhän tähän päivhän jotaki hyvvää? No, ainaki se alkaa olemhan kunnialla pulkassa.

Ei rattikelkassa.

Karhunpesä kavoksissa

Perjantai 24.10.2008 klo 14.01 - Katjuska

Nyt meijän perhhessä on kauhea ropleema: emmä ossaa päättää, lähemäkö tänä iltana Levile vai emmä. Ossaisko joku auttaa? Ruusunen on tohkeissansa menossa yökylhän mammulhan, mutta mistä vanhukshin sais wirtaa?

Ilma on paska. Harmaja ja paska.

Pikkusiukku on nyt lentokonhessa. Käski pittää peukut pystössä. Minula on varphakki taivasta kohi, jos siittä nyt jotaki apua olis.

Ei tästä taija mithän lähtöä tulla. Joko nyt sais jo laittaa talviunile?

Syysolo

Tiistai 21.10.2008 klo 12.09 - Katjuska

Tämän päivän urakka tehty. Häätyy puhaltaa vähä aikaa.

Aamula ennen seittemää sato kaatamalla vettä, ja koko mailma oli muuttunu yön aikana säkkipimeäksi. Hyvästi, kuuraset puut. Hyvästi, valkosenna hohtava pakkasmaa. Syksy pyörsi takasi.

Olo on samalainen.

Joutsenia Vuontisjärven Colosseumissa

Sunnuntai 19.10.2008 klo 15.30 - Katjuska

Rooma, ikunen kaupunki. Se, jonne kaikki tiet vievät. Sinne pääsi siukku. Kyllä miehet on ihania.

Met herräilimmä hissuksensa, mutta pääsimä harvinaisen nopeasti ulos. Kävimä kenkäluistelemassa kaikki kolme tuossa meijän rannassa. Jää ritisi, mutta kesti. Tehimä spiraalin jäälle, serpenttiiniä luistelimma.

Sitte lähimä kuvvaamhan joukhaisia. Nolit kylälä. Kaks pariskuntaa ja poikasia. Sielä net uiskentelit viimisessä sulapilkassa. Mietit varmhan lähtöä. Mie lähetin niitten matkassa tervheisiä Italiihan, jos vaikka sen kautta lentävät.

Ei mithän suunnitelmia loppuillaksi. Seku olema vain.

Kuppausta

Perjantai 17.10.2008 klo 0.49 - Katjuska

On vierähtänny aikaa ko olen plokia kirjotellu. Ei sunkhan siihen vain ole ollu syynä se, ettei olis ollu mithän muisteltavvaa? Nyt ko mietin, en oikhein muista mithän, mitä viime aikoina on tapahtunnu.

Paitsi että Hulinski kävi kylässä viikonloppuna. Soli kyllä soma, vaikka oliki aika pikareisu. Mutta ko on levoton mieli, niin sitte on. Kerkisimmä met silti tehhä vähä mitäki eikä oikeasthan paljo mithän. Mie en itte tykkää semmosista täythen ahetuista lomista, niin saattaa olla, etten siksikhän hoksaa niin paljo sitä ohjelmaa järjestää. Se minula jäi kyllä vähä vaivaamhan ko en muistanu tahtoa Helin muovailemhan meijän kans. Ja kunka paljo meilä olis ollu muovailuvahoja! Ens kerrala sitte häätyy hoksata.

Pikkusiukku lähtee huomena mailmale. Lomile kortot karkaavat. Eikä se tiiä ees vielä minne on menossa ko poikakaveri on ostanu lentoliput. Son varmasti joku ihana paikka. Ties vaikka Pariisi tai Rooma! No, huomena se selviää. Mutta kyllä minua vähä jänskättää. Niistä miehistä koskhan tiiä.

Töissä olen ja rutiini on palannu. Jos sitä nyt minun töissä on. Mie olen aina sanonu, että minun unelma-ammatti olis ko pääsisin liukuhihnan päähän testaamhan, onko akkulaturissa kaikki pikkuosakki kiini. Ehkä se ei kuitenkhan minule sopis.

Nyt tuli uni. Minule. Ei kelhen muulle tässä yökupparitten talossa.

Matojen kairaamista

Maanantai 29.9.2008 klo 19.56 - Katjuska

Loma loppu, arki alko. Se kuulema näky minusta hyvin: laahasin jalkoja. No, liikuit net senthän.

Minun työkone oli kans vielä lomaviiliksissä. Tappelin sen kans varmasti kaks tuntia. Lopulta suostu yhteistoiminthan, vaikka pitkin hamphain. Vishin silläki tuotti aamuherätys vaikeuksia.

Nyt on aivan syksy. Kävimä Ruususen kans ulkona, oli tosi kylmä. Minula oli villatikkuri ja toppatakki, ja silti paleluin. Pelasimma siittä huolimatta jalkapallomatsin, kairasimma sähkövatkaimen vispilöilä reikiä maahan (haimma matoja, ei sunkhan niillä muuta voi tehhä?), tehimä hiekkalaatikolla tulivuoren, jonka koristelima siankärsämöilä ja siitä tuliki sitte kakku. Ja sen jälkhin lättänäkakku. Kerkisimmä vielä opetella kieliä, Ruusunen puhhuu aika sujuvasti kiinaa, sveitsiä ja tanskaa.

Nyt on pikkunen puhalustauko, sitte pitäs vishin sauna lämmittää.

Jos sielä nuot käyrät pottuvarphakki sullaisit. 

Hirviöitä ja äitiä

Perjantai 26.9.2008 klo 2.37 - Katjuska

Sanokhon kasvatusneuvojat ja superäitit mitä halvavat, mutta mie olen aina nukuttanu lapseni, ja niin mie tehen vieläki. Minusta son melkhein päivän paras hetki ko saapi vierekkäin rötkötellä. Niin, meilä siis rötkötelhän, ei pötkötellä. Ennen nukahtamista met ensin luema, sitte sammuvat valot ja mie kerron tarinan, sitte alkaa iltarimpsu, jossa sanothan hyvät yöt ja rakastamiset sun muut.
- Nuku hyvin, kulta.
- Nuku sieki, äitini.
- Mie rakastan sinua.
- Mie rakastan sinua, äitini.
- Kaunhiita unia.
- Sinulekki, äitini.
- Minun pieni.
- Minun äitini.

Rimpsu jatkuu ja jatkuu, riippuen sen hetken hellyyenkipeyestä. Minun siis. Sitte nukuthan. Tai vielä ehkä laulethanki:

"Miska soutaa joella, rannalle jäi Petruska.
Ai ai, Katinka, missä Miska, Petruska?
Ai ai, Katinka, missä Miska Petruska?"

Tänä iltana (okei, yönä) Ruusunen oli jo melkhein nukahtanu ko peiton kätköistä kuulu pieni ääni:
- Äiti, suojelekko minua hirviöiltä?
- Tietenki suojelen, mutta ei hirviöitä oikeasti ole olemassakhan.
Hiljasta vähä aikaa.
- Äiti, olekko minun vieressä koko ajan?
- Olen tietenki, mutta omassa kotona sie olet aivan turvassa.
Mie mietin, että ehkä niitä hirviöitä on... Toivoin, että kotona silti sais olla aina turvassa. Silittelin pienen selkää. Oli hiljasta ainaki minuutin.
- Äiti?
- Niin?
- Ko mie pukkaan minun nukkea vaunuila, niin mieki olen äiti.

Niin. Niin yksinkertasta se on.

Nyt tuntuu lomalta

Maanantai 22.9.2008 klo 15.13 - Katjuska

Ajoima eilen Ruususen kans 40 kilometriä ja kävimä leikkipuistossa. Sielä oli oikhein mukavaa, jopa minusta. Laskima liukumäistä ja keinuima ja kiikuima telinheissä. Ruusunen sai uuen kaverinki! Kunkakhan moni kaupunkilainen ajastais tuommosen matkan vain leikkipaikale?

Illala hommailimma kaikenlaista. Meilä oli pupun ja tipun kiihytyskilpailut, rakensimma pikkakampheila ja kävästimmä mammulassa. Kattoima Aidolssit, son menny kyllä aivan tyhmäksi, ja kuuntelimma monta kertaa Juha Tapion Kaksi puuta. Son meijän suosikki nyt.

Tänä päivänä olema kans touhunhet kaikenlaista. Kohta lähemä ajastamhan taas kaupassa sen saman 40 kilometrin mukan, ja sitte lähemä kaikki kolme kämpäle yöksi. Taijama ostaa vähä herkkuja matkhan!

Nyt alkaa tuntumhan lomalta. Ens viikola töihin. Epistä.

Ihana aamu

Lauantai 20.9.2008 klo 11.56 - Katjuska

Lauantaiaamut on somat. Nousimaki jo kymmeneltä.

Ruususella on keksintöhommat kesken hänen omala työpöyvälänsä, ja mie kuuntelen sen höpinöitä. Muuten on aivan hiljasta.

Ihmhen rauhallinen olo.

Missä son se kultasen käytöksen käsikirja?

Perjantai 19.9.2008 klo 20.36 - Katjuska

Meilä laitethin ensimäisen kerran kierto päälle kesän jälkhin. Patterit on lämpimät, ihanaa. Se varmhan vaikutti minunki verenkierthon, olen ollu taas aivan liian touhukas. Ei minun luonthele ominaista ollenkhan.

Siivosin jopa yhen kaapinpäällisen, jonka otin varastotilaksi vuosi sitte. Eikä itkettäny yhthän ko viskoin surutta menemhän kaikenmoisia muistilappuja ja listoja ja suunnitelmia ja kyhäelmiä. Oli erittäin puhistava kokemus. Hyvästi, mk!

Kävimä kaupassa Ruususen kans. Piika törmäili pikkukärrölänsä yhen miehen kans kahthenki otheshen ja mie vähä siinä paasasin, ettei saa ihmisiä tuolla laila häiritä. Seuraavan hyllyn takkaa ko tulin, niin Ruusunen roikku sen miehen kärrön laiassa ja käski pukata. Ou mai gaad, missä vaiheessa niitä tapoja olis pitäny opettaa?

Ko olima kassala ja olin jo maksanu ostokset, hoksasin, että taas kerran mäyräkoira unohtu kärrön alaoshan ja meinas jäähä maksamatta. Tulin lausahtanheksi voi hittolainen ja siitä tuli Ruususen uusi laulu. Voi hittolainen, voi hittolainen se piika ilosenna lauleskeli.

No, sitte sanoin Ruususelle niinkö aina, että viepi kärrön pois ja oottaa sitte kiltisti äitiä, ja tähän asti se on aina toiminu. Mutta nyt ko seuraavan kerran vilkasen, missä se tyvär viipottaa, son istumassa jonku vanheman setän (iik!) vieressä ja on antanu sille tavaransa, että itte saapi tukkia kuittinsa ja vastarahansa vaaleanpunashen pörshinsä.

Seuraavalla kauppareisula sion Ruususen kiini käsirauvoila minun omhan kärhön. Vai haittaako se nyt mithän, että on vähä luonnonlapsi? Muistan ittekki olheni semmonen joskus kauvoin aikaa sitte.

Minula on leippoa kolmen viikon pyykit -operaatio kesken tuola kamarin laattialla. Piti imuroiakki ko kavotin hämähäkin, jota olin murhaamassa. Ei sitä löytyny kyllä vielä sittekhän.

Semmosta.

Päikkäripäivä

Keskiviikko 17.9.2008 klo 17.39 - Katjuska

Laitoima eilen nukkumhan kahen maissa aamuyöstä. Kaikki kolme. Ruususen uniki jäi lyhkäseksi, aamula oli autonkatsastus. Ei muuta ko yheksältä ylös. Lapsiriepu rieppas turvavöissä sata kilometriä ja yritti pysyä herälä. Olis ollu lupa nukkuakki.

Takasi tullessa saatto nukahtaa viieksi minutiksi, mutta ko hullu äiti otti kuvan, niin heräs. Kotona päätethin ottaa päiväunet. Ruususta ei nukuttanu, mutta mie ajattelin lookisesti, että ko Maija Mehiläinen pyrähtää ruuthun, niin tulleehan se uni. Tuli se, mie nukuin puolitoista tuntia ja heräsin siihen ko Ruusunen sumpitti ja sano, että Maija loppu nyt.

Mutta auto meni muutamilla korjauskehotuksila läpi.

Nyt minula on se oma osote. Kyllä virtuaalikotiki on aivan soma ko son oma.

Sekasin

Tiistai 16.9.2008 klo 16.22 - Katjuska

Nyt mie olen kyllä häätyny mennä sekasin. Tilasin justhin ittele uuen verkkotunnuksen ko tämä nykynen on niin ruma. Huomena tänne sitte saattaaki löytää osothella www.pakkasenpenikka.fi.

Voi herratunenaika.