Talvilomala ilman välihousuja

Lauantai 23.5.2009 klo 11.29 - Katjuska

Met kävimä neljän yön talvilomala.

Ensimäisen yön olima Rovaniemelä, hypimä trampoliinissa ja kävimä leikkipuistossa. Oli kuuma, ei voinu hiihtää.

Kolme seuraavaa yötä nukuima Oulussa. Kävimä eläinkaupassa kattomassa kultakaloja, onneksi piika ei muistanu, että oli aikonu niitä ostaa. HopLop oli mailman hauskin paikka, kaks tuntia oli aivan liian lyhkänen aika ainaki minule ja Ruususelle. Mammua ja tätiä vähä puhalutti. Mie laskin 100 metriä pitkästä kiemuraliukumäkiputkesta alas ja saatoin vähä rääkässä! Kuuma tuli eikä luistelemhan päässy.

Kaupoissa met tietenki kiersimä ja kortti vinku. Ostima uusia kesävaatheita ja leluja minkä kerkisimmä. Isi sai tuliaisia ison säkilisen ja semmosen kaulhan ripustettavan mitalin, jossa luki että Mailman paras isä. Ruusunen leipo tätin kans tosi makeita suklaamussia, ja niitäki met toimma tuliaisiksi. Hikeä pukkas, pulkkaa ei tarvinukhan.

Viimisennä iltana mie sain väännettyä sen viimisen rästityön, ja kotona hoksasin, ettei sollukhan menny sähköpostila perile. Että tyhjää touhusin senki kans. Viimisennä iltana met kävimä pizzalaki ko ei saattanu tehhä lumiukkoa kartanolla.

Oulusta lähteissä met melkhein ajoima Jyväskylhän ko auto sielä jossaki liikennevaloissa pyörähti vähä väärhän suunthan. Onneksi senthän hoksasimma, että aurinko paistaa väärältä kantilta eikä olla menossa pohjosta kohti. No, met käännähytimä auton nokan oikeehan suunthan jossaki moottoritien kauppakeskuksen kartanolla ja seuraavan kerran eksyimä vasta Torniossa. Kuuma siinäki tuli, olis ollu soma avanossa pulahtaa.

Seuraavanna päivänä piika leikki omila ostoksilla, osti kuus rullaa värikästä teippiä. Jonku ajan päästä kuuluu avunhuutoja ja ko met hänen isänsä kans ryntäämä paikala, son kääriny kaks ja puoli teippirullaa jalkaterhinsä ja näyttää aivan kiinalaiselta. Varphat on aivan limpussa eikä veri tainnu kiertää jaloissa ollenkhan. Oli aika tiukassa se teippi. Onneksi oli kuitenki jaloissa eikä vaikka päässä. Meilä saattais olla nyt kalju Ruusunen.

Mukava reisu meilä oli. Kotona sai kiskoa taas välihousut ja villasukat jalkhan. Nyt olema jo suunnitelhet kesälommaa, se on senthän heinäkuussa.

Rva Rauhanen

Keskiviikko 6.5.2009 klo 20.34 - Katjuska

Mie olen käpy.

Olen 105 ja juon iltakahvit kaheksalta. Herrään puoli viis ko uni loppuu. Köpöttelen veshan, mutta emmuista mitä piti tehhä. Vastaan puhelimhen ko mikro kilahtaa. Löyvän villasukat jääkaapista. Katton televisioa ja mietin, ketä meilä on kylässä ja juovakhan het maholisesti vielä näin myöhäin kahvia.

Mie olen Käpy, Käpy Rauhanen, 105. Kalkkeutunnu sopevasti. 

Muistoitten toistoa

Lauantai 2.5.2009 klo 22.04 - Katjuska

Pitkä, ihana vappuloma.

On ollu menoa ja meininkiä. Koko ajan jonnekki suunthan menossa tai jostaki tulossa. Pienelä on ollu kaveria enempi ko koskhan ja niin hauskaa! Äsköin tuliki sitte suru puseron alle ko kaveri lähtee huomena kotia. Justhinsa ennen lähtövilkutuksia Ruusunen viskutteli kaverille jotaki ja sitte net halasit. Kyllä mie tiiän, että sitä se piika viskutteli, että hallaamako, ja oli niin soma nähhä ko toinen kapsahti heti kaulhan.

Se kaveri on minun lapsuuen parhan kaverin lapsi. Aika villiä seurata niitä, aivan niinkö kolmekymmentä vuotta aikaa...

Pitkä, ihana vappuloma. Jatkuu vielä yhen yön ja yhen päivän.

Ja kesä tullee kohisemalla. Taas.

Joulukaktus on oikeassa

Lauantai 25.4.2009 klo 19.16 - Katjuska

Huu, kevättä pukkaa. Ja meilä kukkii joulukaktus.

Mie olen ollu yllättävän touhukas tänä päivänä tämmöseksi kevätmasentunheksi ihmiseksi. Imuroinnu ja pessy pyykkiä, lajitellu seittemän pinoa lehtiläjiä keittiön pöyviltä, leiponnu vaathet komerhon ja kaikkia semmosta. Lukenu jopa naisten lehteä.

Sitte mie hoksasin, että tämä tämmönen mahoton touhuilu onki vain tekosyy. Minun pitäs palauttaa veroehotus tikku pershessä takasi verotoimisthon ja täyttää päivähoitohakemus. Veroilmotuksen täyttäminen roikkuu laiskuutta, mutta päivähoitohakemus ahistaa muuten. Joko minun pienen muka pitäs lähteä muuale hoithon?

Järkisyyt on kyllä kaikki käyty läpi. Parempi saaha jo kaveria kunnola, löytyy tekemistä samanikästen kans, päivät kuluvat paremin, sosiaalistuu ja kaikkia semmosta.

Mutta sitte se tuntuu, että minula ei olis pientä ennää. Että olis iso tyvär, joka pärjäis vaikka jo omassa huushollissa, ei välittäis äitistä ennää, soittaa saattais joskus, että hyvin mennee ja tahtoa rahhaa. Esittelis huomena ehkä jo ensimäisen poikakaverin ja uuen koiran, lainais autoa eikä tois sitä viikhon takasi ja kaikkia semmosta.

Kaktus on oikeassa. Parempi myöhäin ko ei koskhan. Mie täytän net paperit huomena. Kyllä se tyvär ainaki jouluna käypi kotona. Eikö se niin ruukata? Tuopi kynttilän ja lanttulaatikon tullessansa.

Lue lisää »

Ruusun piikit pistävät

Torstai 16.4.2009 klo 12.50

Mie olen niin kevätväsyny, ettei tätä meinaa herälä jaksaa. Minusta tuossa jalkojen juuressa kasvaa jo ruusuntaimia, että varmhan mie kohta peityn ruusupenshaishin saaksi vuojeksi. Jos joku lähettäis jonku rinssin jossaki vaihhessa herättelemhän. Ei sen mikhän salskea nuorimies tartte olla - ko nyt vielä muistais, miten sumpathan.

Teetä ja vähemän sympatiiaa

Sunnuntai 29.3.2009 klo 18.21 - Katjuska

Tänä aamuna mie olin taas laittamassa Ruususelle aamupallaa: teetä ja leipää. Ruususen ruokahalu on nimittäin tullu takasin.

Siinä sitte värkkäsimmä minun uuela kameralla, ja Pitkäaikanen yritti ottaa Ruususesta kuvvaa, joka jostaki kumman syystä ei halunnu, että häntä kuvathan. Laukko minun selän taka piilhon ja siinä seku käpisimmä.

Yhtäkkiä minun persettä poltti aikasesti, ja kässäsin heti, että tulikuuma tee tuli nyt tiskipöyvältä alas. Mie siinä huuan ja yritän riipiä housuja pois, Pitkäaikasella soipi samhan syshyn puhelin ja Ruususta eiku naurattaa.

Puhelu loppu ja näytin punasta pyllyä sen kummemin ajattelematta Pitkäaikasella. No, sehän säikähti hiithen ja löi minule jääkylmässä veessä kasteltun hantuukin pershen päälle ko kuulema saattaa siinä vielä pallaa hiljoksensa. Kaiken kukkuraksi Ruusunen vain otti kuvia punapersepaviaaniäitistänsä. Kaikkia sitä vain pittää sattua.

Muuten mennee oikhein hyvin.

Suu supussa

Torstai 26.3.2009 klo 14.23 - Katjuska

Motivaatio kavoksissa. Istun ja ihmettelen. Mietin, mitä pitäs enkä silti tehe. Läprään lappuja, auon sivuja ja laitan net hopusti kiini. Seinän takana porathan seinää.

Kevätkurjimus, siis se aika ko on kevät ja kaikki on täyttä paskaa, pukkaa päälle oikhein voimitten takkaa. Minula jo kantapäät lipsuvat ja käsivarret väsyvät. Irvistys pahenee.

Taitaa olla parasta vain kiltisti kaivaa net aurinkolasit esile ja laittaa suun suphun. Ei se kauvoin kestä, pari kuukautta mennee äkkiä ko ei laske päiviä.

Motivaatio kavoksissa. Puhaluttaa.

Painu pois, Tsäk

Tiistai 24.3.2009 klo 22.29 - Katjuska

Nyt on rauhaton olo. Kävelen ympyrää ja mietin, mille alkasin. Tehen sitä ja tehen tuota, mutta ei tule misthän valmista. Pölkään pahoin, että se kevätkurjimus on nyt iskemässä.

Minun lapsi ei syö. Viis lusikallista viiliä, muutama hörppäys hunajateetä aina välilä, pikkusen makkarakeiton lientä, pari kuivalihasiivua ja pakotettuna yks haukkaus suklaakeksiä. Siinä päivän saldo. Semmosta on ollu jo yli viikon. Voitta kuvitella, että se tuntuu aika kauhealta ko minun lapsi on ennemin kyllä syöny. Hyvin. Aion alkaa myötätuntosyömättömyythen.

Mie sain laskettua ylityötunnit. Ei niitä ollukhan ko vähä vaila 40. Kyllä net huitelit yhessä välissä lähelä sattaa, mutta olen onneksi niitä vähitellen pitäny pois tunnin silloin, toisen tällöin. Lopukki aion pittää niin, että nukun aamula pitemphän. Niin se passaa meijän perhhele parhaten.

Jos se kevätkurjimus iskee, voipi olla, että minusta ei vähhän aikhan kuulu. Mie ruukaan panna silloin pönkän ovele ja oven lukhun. Verhon raosta tirkkaan ja mannaan, että menkää matkhoinne ja jättäkää minun rauhhan.

Mutta ei sole vielä niin varma, saattaa se piiain vaikka pyörtääkki.

Neljä päivää yöpaijassa

Keskiviikko 18.3.2009 klo 15.22 - Katjuska

Hutera olo iski sunnuntaiaamuna, ja illala syy oli selvä: 39,3 astetta kuumemittarissa. Siittä asti olen ollu yövaatheissa vällyjen alla. Huomena vishin töihin. Ei kyllä aivan vielä ole semmonen olo.

Pieni sairastu eilen aamusta. Ei puhunu mithän koko päivänä. Esitti asiansa pantomiimilä ja viskutteli tärkeimmät asiat sanala tai parila. Minun piti laulaa lastenohjelmien laulut, mutta ko en osannu, liikutteli itte suuta ja esitti, että näin, äiti, eksie käsitä. Raukka on aivan voipunu vieläki. Ja illala oli tauti iskeny kyntensä pitkäaikashenki.

Miten sitä voipiki olla näin voimaton olo, vaikka ulkona paistaa aurinko täysilä?

Jännitystä elämhän

Tiistai 10.3.2009 klo 20.12 - Katjuska

Tänä päivänä laitoin eka kertaa tälle kevhäle aurinkolasit nokan päälle. Kotia tullessa vilkutin ittele ko kevätaurinko ensimäistä kertaa paisto sopivalta korkeuelta.

Viime yönä oli täysikuu. Sen tietää siittä ko mie en nuku. Kirjottelin työhommia puoli kolmhen. Sitte makkuilin ja heiluttelin varphaita. Yritin pimeässä laskea, montako niitä on. Joka ainua kerta tuli eri tulos. Pitikö heilutella?

Aamun alotin sitte tekemällä Ruususelle koulutehtäviä. Se oli aika vaikea homma aamusilmilä ja vähilä unila. En meinannu isiä osata kirjottaa. Mutta tehtävät tuli laaittua, ja Ruusunen oli net tunnollisesti tehny päivälä isinsä kans. Meijän mielileikki on nykysin koulu. Muut oppilhat on Tipsi, Nalle Luppakorva ja Wilma Luppakorva. Äiti on useimmiten opettaja. Välitunnila resuthan ja jälki-istunto on jännää.

Lämmitän saunaa. Kyllä onki jo korkea aika. Tukka on oikea harakanpesä ja lapsiriepu näyttää samalta. Lapsesta puhhen ollen, halus iltapalaksi villakoiraa. Sitä herkkuruokaa, jota löytyy kaupan eineshyllystä. Ihana, ihana lapsi. Ajatella, jos se halvais joka päivä vaikka omatekosia lihapullia? Kyllä olis äiti lirissä.

Niin, en tietenkhän yrittänny tuolla välihuomautuksela harhauttaa pois itteasiasta... Meilä siis voihan syyä iltapalaksikki päivällistä. Se tuopi vähä vaihtelua elämhän. Saunan jälkhin saatama vielä napostella kiukhala käristetyt saunamakkarat. (Moralisoijat, älkää vaivautuko! Elämässä häätyy olla jännitystä! Elämästä pittää nauttia.)

Nyt on hoppu! Keilakisa alkaa. Siinä pittää osua keilapalloa keilojen välistä. Se se vasta jännää on!

Matoja ja työneuvotteluja

Torstai 5.3.2009 klo 17.47 - Katjuska

Olen kahen päivän lomala. Ja viikonloppu kaupan päälle. Tänä päivänä kävimä tyttöporukalla shoppailemassa.

Ensimäinen ja tärkein ostos meilä oli maot. Piti saaha välttämättä vihreitä, sinisiä ja punasia pilkkimatoja. Semmosia tavallisia ruskeita met saimma, ja siittä kuuli kyllä jokhainen vasthantulija:
- Meilä oli hyvä tuuri, met saimma matoja!

Kaupasta Ruusunen sitte hommas ittelensä työpaikan. Tyvär järjesteli ensin itteksensä videohyllyn, ja siittä vaikuttunhena Helka ja Sirkku tarjosit tyttärelle sitte töitä. Tehtävhin kuuluu karkki-, limsa- ja leluhyllyjen järjestämistä.
- Yhdellä ehdolla tulen töihin. Että vanhempani saavat tulla mukaan.
Minule ja Pitkäaikaselle on nyt varattu paikka kaupan kahvihuonhesta. Palkasta Ruusunen ei kyllä hoksannu mithän kysyä, mutta varmasti sillä siihenki on joku vaatimus. Ehkä kahvipalkala?

Sitte lähimä hakemhan pakettia postista. Tällä kertaa sieltä ei ollu tulossa Putsia. Äiti oli taas sortunu vaateostoksille. Samala paketinhakureissula Ruusunen tosin hommas ittelensä toisenki työpaikan.
- Voin tehdä hyviä aterioita ihmisille.
Niin, meilä on posti, matkahuolto, leipomo ja kahvio saman savun alla. Sinne se Ruusunen sitte kiiruhtaa ko kaupalta kerkiää. Ja met isin kans saamma istua nyt jopa kahvion puolela - ihmisten ilmoila.

Mie näin viime yönä oikhein ahistavvaa unta. Heräsin siihen enkä meinannu ennää saaha nukuttua. Miksikhän se kana oli niin hiljaa? Ei muninu eikä kiakassu.

Ruusunenki lohkasi jotaki Komuthin kelpaavaa.

Nokka lytyssä

Keskiviikko 25.2.2009 klo 14.32 - Katjuska

Mikä minua vaivaa?

Mie olen ennen ollu niinkö maanni myynny ko kevätaurinko alkaa pilkistelemhän, mutta nyt en ossaa tehhä muuta ko painaa nokkaa lasia vasten ja toivoa, että pääsispä ulos. Kävelylle methän. Kahlomhan umpishen. Puottamhan lumia puista. Nauttimhan ihanasta päivästä.

Mie meinaan jopa kattella ittele suksia jostaki ko ei niitä vihjailuista huolimatta ole postiloovhan kolahtannu. Ja niinkö mie ensin pölkäsin, että joutusin hiihtämhän. Nyt voisin sitäki tehhä. Painan nokkaa lasia vasten.

Lumikinoksen päältä vois vilkuttaa auringolle ja huutaa, että pysy taivhala vain, mie näen sinun sielä! Rattikelkala vois laskea Hietamellaa alas niin lujjaa, että liikaleuat heilahtaisit ottakurttujen ethen! Vois lyyä makkaamhan mellan laithan pää alaspäin ja antaa ajatusten vieritellä lumikinosten yli järvele asti. Painan nokkaa.

Tietokone huutaa, että tehe töitä minula. No, vishin se pittää kokkeilla.Nokkaa vain särkee niin, ettei ajatus kulje ko latuja pitkin.

Mikä minua vaivaa? Ei sunkhan pakkasenpenikka vain ole muuttumassa äiti Aurinkoiseks? 

Mie olen niin ylpeä!

Torstai 12.2.2009 klo 23.11 - Katjuska

Mie olen nyt niin ylpeä ittestänni. Siihen on monta syytä:

1)
verokortti tilattu

2)
laskut maksettu (vain yks ei ollu myöhässä)

3)
rojektit hyvälä mallila

4)
töissäki sain tehtyä hyvän työn!

5)
kävin lapsen kans pitkälä pakkaskävelyllä ja puhalsimma samala saippuakuplia

6)
väsyttää sopivasti

7)
ja kohta voipi lähteä unten maille Aku Ankan siivittämänä, ko se tuli sittekki päivän myöhässä. En ollukhan unehuttanu maksaa laskua!

Kyllä kelpaa olla mie!

Iltasatu

Torstai 5.2.2009 klo 21.36 - Katjuska

Pitäs tilata uuen verokortin. On pitäny tilata se jo kuukauen. Miten se tuntuuki niin mahottoman hankalalta? Laskuja pitäs kans maksaa, ja tehhä muutaki virallista. Emmie halva, mie en ole mikhän viralinen ihminen. Haloo, olisko täälä kethän kirjanpitäjää, joka vois auttaa? Ilmaseksi. Haloo?

Ei kethän, kaikukhan vastaa.

Pitäs alkaa kuntoilemhan. Ostaa sukset ja kengät, ja ajjaa latu. On pitäny alkaa jo viimiset viis vuotta. Miten se tuntuuki niin mahottoman vaikealta? Emmie halva, mie en ole mikhän atleetti. Haloo, olisko täälä kethän personal traineria, joka vois auttaa? Ilmaseksi. Haloo?

Ei kethän, aivan hiljasta.

Pitäs alkaa kirjottamhan jotaki järkevää. Koota pöytälaatikosta kaikki vanhat liput ja laput aikakauelta ennen tietokonetta, siirtää tietokonhen miljoonista kansioista kaikki yhthen. On pitäny tehhä arkistointi jo aikoja sitte, mutta miten se tuntuuki niin työlhältä? Emmie jaksa, mie en ole mikhän järjestyksen ihminen. Haloo, olisko täälä kethän sihteerikoulun käynyttä, joka vois auttaa? Ilmaseksi. Haloo?

Ei kethän.

Jos minula olis varraa, niin minula ei olis yhthän haavetta. Onneksi mie en ole mikhän miljonääri. Paitsi unelmien suhthen. Niissä mie olen rikhampi ko Roope Ankka.

Seki vain on satua.

Kakkua ja kiukuttelua

Sunnuntai 1.2.2009 klo 20.06 - Katjuska

Olema viettänhet tämän päivän minun vauvan 5-vuotissynttäriä. Oikeasti synttärit on huomena. Viis vuotta on menny hopusti. Aivan liian hopusti. Minula ei taija olla ennää vauvaa, mutta onneksi minula on pieni piika. Joka ei ole ennää niin kovin pieni.

Vierhaita on käyny paljo, ja lissää taitaa vielä käyvä. Äiti on aivan uupunu, ja kyllä Ruusunenki huuteli heit aika ilosenna viimeksi lähtenheile. Mutta mukavaa on ollu, ja herkkuja on syöty yllin kyllin vattat täynä.

Meilä oli rinsessasynttärit. Joo, ajatelkaa! Eikö ollukki omalaatusta? Rinsessajojoja en suostunu ostamhan, vaikka Ruusunen olis niin niitä halunnu. Joku roti senthän. (Mie en ole ikinä oppinu jojoamhan.) Mutta kertakäyttöastiat, pillit, kakku, kynttilät ja ilmapallot olit kaikki rinsessa-aihheisia. Voi mahoton, että net olit hienot! Oikeasti. Mie säästin muutaman satsin omile nelikymppisille.

Jokka on puolentoista vuojen päästä. Silti minusta tuntuu aivan ko mie vieläki olisin semmonen parikymppinen. Siis mieleltänni. Aamula ko kömmin sängystä, ei ehkä tunnu siltä. Illala ko alkaa nukuttamhan jo yheksältä, ei ehkä tunnu siltä. Ko katton peilhin, ei ollenkhan tunnu siltä. Mutta nuin ylheisesti ottaen, minula on kumman nuorekas olo.

Mikä siinä on, että vauvat kasvavat niin hopusti viisvuotiihaiksi, mutta äitit jämähtävät jonnekki nuoruuthen? Kerkiääkhän Ruusunen mennä minusta siutti?

Apua, jos siitä tullee aikunen ennenkö minusta! Sitte mie en tietenkhän sais ennää juua kahvia kymmenen jälkhin. Epistä, mie en ala!

Grr.

Keskiviikko 28.1.2009 klo 22.50 - Katjuska

Ottaa päähän ko ei ole mithän asiaa. Mutta eipä sitä kukhan tiiä.

Keksikkuivasit pöyväle.

HUMPS!

Keskiviikko 28.1.2009 klo 10.19 - Katjuska

Mikä pettymys heti aamutuimhan! Minun hammaslääkäriaika peruthin. Niin, mie en pölkää ennää yhthän. Viimeksikki vain mielenkiinnola ootin, mikä ääni seuraavassa porassa mahtaa olla. Mutta sain ens viikoksi uuen ajan, ja sonki viiminen kerta. Sitte on purukalusto taas toimintakunnossa.

Istun kotona vielä. Töihin pitäs sitte taas lähteä ko tästä joutaa. Aivan mukavaa on ollu töissä, eikä ressistä juuri tietoakhan, vaikka sitä kaikki niin minule povvailit. Pöh, meikä ottaa rennosti tämän elämän (harmajat hiukset saapii piilhon ja vattamakkarat voipii peittää sopevalla puserolla, sole niin nuukaa.)

Minun vauva täyttää maanantaina viis vuotta. Minne se aika humpsahti? Kyllä minula mahottomasti on kaikennäkösiä muistoja viien vuojen ajalta, mutta silti. Minne se humpsahti?

Valoa riittää jo vaikka kunka paljo, ja nykki on jo aivan valosaa. Illala ko tulin töistä, oli kans valosaa. Kohta on valosaa koko ajan, eikä ikinä pimeää. Sitte vois muuttaa pariksi kuukauveksi kellarhin. Mie olen pimeän ja pakkasen ihminen, enkä mikhän valon lapsi. Ostan pimenysverhot silmälasitten päälle!

Pitkäaikanen on alkanu hiihtämhän. Sitte se tilas Ruususelle suksipaketin, ja illala alko kyselemhän minun kengännumeroa. Voi kauhea, pittääkö tässä vanhoila päivilä alkaa hiihtämhän? Ehkä mie sen 40 metrin lavun saatan Ruususen kans kiertää. Juottopisthen siihen kyllä häätyy hommata.

Tylsänä niinkö paljo kirjotettu lyijykynä

Sunnuntai 25.1.2009 klo 13.27 - Katjuska

Viikonloppu vetelee viimisiänsä. Taas. Menevät niin nopeaa nämät vapapäivät.

Kävimä eilen Ruususen kans laskemassa rattikelkala mäkeä. Oli aivan mukava päivä muutenki. Nyt pitäs taas lähteä ulos, mutta mittari paukuttaa parissakymmenessä. Aurinko kurkkii mettää takkaa, on sitä lähettävä ihmettelemhän.

On jotenki tylsistynny olo. Ko se kaamoski karkas, ja kevättä pukkaa.

Talvi on jotenki paljo terävämpi.

Lue lisää »

Keskivertokansalaiset meinaavat opetella kirvaamhan

Sunnuntai 18.1.2009 klo 12.00 - Katjuska

Kymmeneltä ylös sunnuntaiaamuna. Hyvin nukuttu yö takana. Jestas, meijän univalvomisrytmi taitaa lähennellä jo melkhein normaalia! Ruusunen nukku puoli yhentoista maissa, ja mie hipsin vielä kattomhan Selkkarit nauhalta. Mässytin yhen Raesekotusloovan siinä samala. Sitte meinasin vielä surffailemhan, mutta evvain kehannukhan sitte.

Ko nostin Ruususen omhan sänkhyn ainaki vähäksi aikaa nukkumhan, raukka sano heti, että "Anteeksi, äiti.". Voi kauhea, mistä se lapsi on oppinu nuin ylikohteliihaksi? Pitäs alkaa vishin vähä opettamhan sille "tapoja": kiukuttelua, huutamista, laattialle heittäytymisiä ja kirroilua. Astioitten viskomisen taijan jättää välhin, meilä ei muutenkhan ole yhthän samalaista kuppia ennää.

Nyt mietimä uloslähtöä. Meilä olis semmonen suunnitelma, että lähemä rattikelkan kans vaeltamhan pitkin kyllää ja mammulaa kohti. Aina ko tullee alamäki, laskema kelkala, muuten kävelemmä pitkin ja poikin, sieltä missä sattuu kelkanjälkiä olemhan. Pakkasta ei ole ko alta kymmenen, mutta lunta satelee. Kylälä saattaa olla tuisku. Pittää vielä harkita.

Ompa tässä aikaa! Kello ei ole vielä ees puolipäivässä.

Kauheaa olla normaali.

Koko puiset puhhet

Lauantai 17.1.2009 klo 2.01 - Katjuska

Yks järkikanttura täälä valvoo vielä. Heti ko alko viikonloppu, ihmisriepu luulee, että ei sole niin nuukaa nukkua yöllä. Nythän sitä pitäis ko ei tartte aamulakhan niin varhain herätä.

Oli aivan hyvä viikko. Sain töitäki tehtyä ja taisima met jotaki Ruususenki kans touhuta. Nykki on pirtti sen näkönen, että leikitty on.

Meilä on aika leveä sänky, ja ennen siihen olis sopinu vaikka kirahvi välhin nukkumhan. Nyt siinä on yks pieni piika poikittain ja met Pitkäaikasen kans nukuma toinen toisela kyljelä ja leikimä kakkosnelosia. Neljä vuotta mie olen yrittänny saaha lasta nukkumhan vieressä, eikä se ole tullu, niin nykkö se kohta on jo muuttamassa kotoa pois, niin äitin kainalo onki yhtäkkiä mailman paras paikka. Kyllä mie olen nyt onnellinen!

Ja valvon.